Läksiäiset

Tällä viikolla se sitten oli, viimeinen työpäivä vanhassa työpaikassa. Meillä on värikkäät yhteiset muistot ja olinkin ihan tippa linssissä, kun lähtiäisiäni vietettiin. Kaikki tiimistä eivät nimittäin päässeet paikalle, mutta halusivat olla mukana konferenssipuhelun kautta, ja se oli minusta liikuttava ele. Kaiken kukkuraksi minua muistettiin niin näillä kukilla kuin tällä Riviera Maisonin lyhdyllä/maljakolla. Olen lähes sanaton.

---

I had my last day in my old job this week. What a lovely day it was, I felt really special. I even got these flowers and this vase from Riviera Maison as a farewell gift, what a nice gesture. They even remembered my passion for white flowers!

Lauantai oli lepopäivä

Tämä päivä on mennyt täysin rentoutumisen merkeissä. Vähän pyykin pesua, vähän ulkoilua ja nyt mies paistaa meille Etelä-Eurooppalaisen tyylin mukaisesti hyvin myöhäisen illallisen pihvejä.

Laskeuduin eilen illalla vasta puolen yön maissa kentälle tulessani työmatkalta, ja millainen kokous meillä olikaan, huhhuijaa. En ole koskaan ennen ollut mukana kokouksessa, jonka agendaan ja osallistujalistaan on tehty viime hetken muutos; niin viime hetken, että kaikki selviää vasta paikan päällä kokouksessa. Hurjan kokouspäivän jälkeen sain vielä tietää paluulennon olevan ylibuukattu ja olin ihan varma, etten pääse edes kotiin. Ystävällinen virkailija sanoi portilla juuri laittaneensa minulle "hyvä paikan" ja wau, minä olinkin bisnes-luokassa. Koko lennolla bisnes-paikkoja oli kokonaiset 5kpl, joten kylläpä onni potkaisi oikealla hetkellä! Konjakki maistui oikein hyvältä...

Ulkona on syksyistä (vaikka elokuu on kyllä mielestäni vielä kesäkuukausi!), ja viikonloppukukkasetkin hain oman pihan sijaan kukkakaupasta. Näin Hangon reissulla antiikkiliikkeen ikkunassa tämän Helena Tynellin Pala-maljakon, enkä voinut jättää sitä sinne. Mummolassa on tällainen vihreänä, ja mummi napsi siihen aina kaatuneet pionit. Kukat istuvat tuossa maljakossa tosi kivasti, ja siitä tulee mieleen suloisia muistoja.

---

Weekend flowers in my new vase called "Pala" by Helena Tynell that I found in an antiques store in Hanko during our summer vacation. My grandmom had a similar but in green, so this vase really bring a lot of warm memories. And I love that grey shade plus flowers sit really nice in it I think.

Sadetta paossa

Koska sateet ovat pitäneet meidät pois pihalta, piha sai tulla sisään. Leikkasin ison kimpun pioneja kotiin ihasteltavaksi, sade kun olisi piiskannut ne kuitenkin tohjoksi. Kuopus oli taas purkanut yhden keittiön kaapin lattialle, ja koska oli niin pimeä ilta, nostinkin vastaan tulleet kynttilätuikut pöydälle sen sijaan, että olisin sullonut ne takaisin kaapin uumeniin. Kynttilät ovat jotenkin niin lohdullisia.

Sitten leikittiin kesää ja paistettiin lettuja.

---

It's been a bad summer in Finland this year. Or after two really hot summers this one at least feels as a big disappointment. Now it has rained 24/7 a couple of days in a row, so I picked my favorite flowers, peonies, from the garden (as the rain would have ruined them anyway). And then I lit a couple of candles as I felt like I needed some comfort in the darkness (in July!)

Sohva-elämää

Kauniin päivän ilta. Tykkään kovasti siitä, miten kesäisin ilta-aurinko paistaa meidän olohuoneeseemme (kullanvärisessä ilta-auringossa ei edes näytä karulta se, että verhot ovat pesussa, toim. huomio). Lapsetkin rakastavat iltaisin myllätä olohuoneen sohvalla, ja nyt, kun viimeiset hiippailijat ovat yläkerrassa vaienneet, linnottaudumme me miehen kanssa sohvalle.

Sohva sai muuten taakseen Ikeasta tuollaisen valkoisen senkin (korkeakiiltoisilla ovilla), jonka päälle saa mukavasti kasattua lehtiä, kukkamaljakon tai syksyllä kynttilöitä sekä tietenkin sen lämpöisen juoman. Kesällä tietenkin valkoviinilasin, se kuvasta puuttuu, voi ei! Koska kyseessä on Ikea-tuote, tuo kohtalaisen yksinkertaisen näköinen huonekalu aiheutti tietenkin päänvaivaa. Se on koottu yhdestä yksi- ja yhdestä kaksiovisia moduuleja, mikä sikäli on tietenkin loistava idea. Mutta silloin senkin jalat menevät oikeasti niin, että nuo keskimmäiset jalat ovat "tuplajalkoina" vierekkäin ensimmäisen ja toisen oven saumakohdassa, koska kummassakin moduulissa jalat ovat tietenkin moduulin päissä. Melkoista poraamista ja liimaamista siis, että siirsimme jalat noin että ne ovat tasaisesti. ...että olisi se viinilasi ihan ansaittu, eikös niin?

Pääsiäisjuttuja

En erityisemmin tykkää pääsiäisestä, ja siksi meillä olikin ihan huippu pääsiäinen; kun ei ole erityisiä odotuksia, on yleensä tosi mukavaa. "Isommat" lapset lähtivät kahdeksi yöksi mumminsa hoitoon, meille jäi väin tämä kuvausassistentti. Ehdimme puunata kotia ja aloittaa taas parikin "muutoskohdetta". Lisäksi meillä oli päivällisvieraita eilen illalla. Uusien reseptien kokeilu on sekin välillä tosi antoisaa, siis silloin kun tulos ei ole totaalisen fiasko. Etenkin, kun työnjako menee niin, että minä olen jälkiruokavastaava ja mies hoitaa kaiken muun!

Tämä aamu olikin sitten tasapainon nimissä ihan jättehemsk (mm. sormivärileikkejä käsissä lämmitellyllä suklaapalalla, jonka ei todellakaan pitänyt olla siellä missä se oli), mutta on kuitenkin aika reilua että tämä "maanantai" onkin jo tiistai!

Pääsiäisfiilistä

Voi että miten ihanaa onkaan näin pitkät pyhät! Pidän siitä, ettei ole tiukkoja suunnitelmia, ja saa vain olla. Että saa välillä vain istua omissa ajatuksissaan ja juoda jotain lämmintä, ja suunnitella kaikkea, mitä sitten joskus voisi tehdä. Sisustaa, rempata, hankkia ja istuttaa.

Isosisko antoi "rumimman värisen" sulan pikkuveljelle; yllättäen tämä pääsiäisoksa on kuitenkin kaikkein eniten minun mieleeni. Ne riemunkirjavat yksilöt piristävät meidän parvekkeen pöytää...

Mukavaa pääsiäistä!

Leikityttää

Tältä siellä tyttären huoneessa nyt sitten näyttää. Mieheni näki kauhean vaivan seinän lasikuitutapetin poishiomisessa ja seinän tasoittamisessa moneen kertaan (ja vielä uudelleen sama rumba epäonnistuneen magneettimaali-idean (jota vaatimalla vaadin) toteuttamisen jälkeen). Mutta seinästä tuli kyllä hieno, juuri sellainen kuin olin ajatellut.

Sitten tyttäreni sai mahtavalla tuurillaan Buzzador-kampanjasta (Buzzadorina toimiminen tarkoittaa, että silloin tällöin minulla on mahdollisuus osallistua johonkin kampanjaan, jossa saa kokeiltavakseen uutuus-tuotteita) paketin uusia Lego Friens -legoja ja arvatkaa vaan, pesikö ne liitutauluseinän ihan 6-0. Se hyväkäs... Näissä legoissa ne ukkelit ovat paljon tyttömäisempiä kuin "tavallisisssa" legoissa, ja ilmeisesti siksi tyttäreni on intoutunut näillä leikkimään "nukkekotileikkejä", siis sen jälkeen kun on purkanut ja taas rakentanut koko kahvilan.

Silti minä olen tyytyväinen editykseen tuossa tyttären huoneen sisustusprojektissa, ja kun kerran tuo tyttönenkin on onnellinen -oli se syy sitten se liitutauluseinä tai uudet legot- niin on se tuo miehenikin aika onnellinen kun sillä on NÄIN monta onnellista naista talossa. Tällä puheella sen nyt ILMISELVÄSTI kannattaa ryhtyä seuraavaksi hiomaan ja tasoittamaan sitä pojan huoneen lasikuitutapettia liitutaulumaalin tieltä, eiks niin?

Helmikuu

Tämä kuukausi on ollut aikamoista vuoristorataa; kuukauden alussa juhlittiin minun synttäreitäni (Runebergin päivänä), ja pitkän sairastelun jälkeen päästiin viime viikolla juhlimaan puolestaan pojan 5v-synttäreitä prinsessa Estellen syntymäpäivänä (tai oikeastaan varsinaiset juhlat ovat hiihtolomaviikon takia vasta tulevana viikonloppuna, eli saadaan heti juhlaa arjen keskelle).

Ja huomenna se alkaa -työt. Työn alkaminen on herättänyt aika paljon muitakin tunteita pelkän valtavan haikeuden lisäksi. Ensimmäistä kertaa palaan äitiyslomalta vanhaan työpaikkaan, mutta ikävä kyllä näyttää siltä, että tässä on käymässä kuten monelle muullekin, eli työn sisältö ei ehkä olekaan yhtä haastavaa kuin ennen äitiyslomaa. Palaan siis töihin hieman taistelumielellä, "voittamaan" takaisin haastavampia työtehtäviä. Samalla kuitenkin odotan sitä, että kun on oikeat työajat, eivät sitten kaikki illat valu töiden tekemiseen, kuten nyt nämä kaksi viimeistä kuukautta kun olen tehnyt työprojektia kotoa käsin. Olen tehnyt kaikki tunnit "sisään", ja nyt on kuitenkin kivasti mahdollisuus ottaa jokunen vapaapäivä tai tehdä välillä lyhyempiä työpäiviä.

P.S. Hei, me päästään arpomaankin kuten lupasin, 100 lukijaa rikki! Kiitokset teille ja tervetuloa uudet lukijat!

Mayday

Viimeinen viikko kokonaan kotona "kotiäitinä", tässä sitä vaan nautiskellaan, halitaan ja juodaan pitkiä päiväkahveja mieli tyynenä ja liimaillaan viimeiset irrallaan olevat valokuvat valokuva-albumeihin. Not! Tällä viikolla mm. kökitään joka päivä tarhassa tutustumassa ja erityisesti siellä tarhan pihalla umpihangessa. Mmmm... En muistanutkaan, että tässä vaiheessa on miljooona pientä asiaa hoidettavana (ja miljoona pientä vaatetta nimikoitavana) ja se lisäksi ihan oikeasti jännittää se töihin paluu.

...nyt vielä viimeistelemään sitä yhtä työprojektia joka pitäisi olla valmis ennen "paluutani". Löysin mieheltä harmaita hiuksia (=charmanttia), kohta varmaan löydän niitä itseltänikin (=tätimäistä).

---

My last whole week on maternity leave/child care leave. Not at all so peaceful that I remembered! A million things to do and to be honest, I am a little bit nervous to get back to work.

Jotkut aamut alkavat paremmin

Tämä aamu alkoi aika mukavasti -hyvällä aamupalalla oli osuutta asiaan. Ulkona sataa lunta, mutta mielessäni olin jossain päin Pariisia.

Täällä on ollut valtava blogihiljaisuus, johtuen ihan siitä syystä että olen ollut hirvittävän, hirvittävän kipeä koko kaksi viikkoa. Ilahduttavaa nähdä, että silti uusia lukijoitakin on tänne löytänyt, tervetuloa! Ajattelin, että kun tämä oma olo tästä alkaa kohentua ja ehkäpä kohta myös 100 lukijaakin tulee täyteen, meillä voisi olla syytä juhlia, vaikka pienellä blogiarvonnalla.


---

Some mornings start better than others! It is snowing outside, but these croissants made me feel like if I where somewhere in Paris... In my mind there is already spring in Paris, but that might not be true.

There has been a very long blog silence just because I have been very, very ill, but not I have high hopes that I will finally get better soon.

Casual Friday

Meillä oli tänään tosi käsyöl fraidei, vai mitäs tuumaatte tästä mun palaveriasusta?

Jo tammikuun puolella aika nopeasti valkeni, ettei sellaista asiaa olekaan kuin äitiyslomalta osittainen paluu. On todella vaikeaa vetää raja siihen, että ei, ennen maaliskuuta hoidan vain tämän yhden työprojektin. Nyt hoidan työasioita (huomaa monikko) ja lapsia, ja illalla kaadun sänkyyn.

Mutta silti "äitiysloman" hyviä puolia on tällaiset PUHELINpalaverit, joihin voi osallistua ihan äitinä, kesken meidän pyjamapäivää. Hihittelin mielessäni, että tässä sitä yritetään kuulostaa tosi vakuuttavalta. Pyjamassa. Pojalla oli vielä tietenkin kotipäivä, yritin hänet kahlehtia palaverin ajaksi videon ääreen. Sitten se kävi kesken kaiken supattelemassa mulle, mitä hänen suosikki Turtles-hahmonsa, Raha-ello (=Rafaello) kulloinkin oli tehnyt. Kuopus onneksi nukkui.

Mutta tänä viikonloppuna ei tehdä töitä! Nautinnollista, levollista viikonloppua kaikille :)

P.S. Aika moni bloggari tuntui saaneen joululahjaksi nämä Shephardin tossut, niin minäkin. Ne ovat ihanat! Minulla on aina kylmät jalat, joten sisäpuolella oleva lampaankarva tuntuu suloisen lämpöiseltä ja on ihanan pehmeää.

Black & White

Hirmuinen himo mustavalkoiseen (joulupukkikin oli tämän huomannut kääriessään pakettiin tuon Design in Black & White -kirjan). Jouluna tekemäni H&M:n tilaus oli vihdoin tullut postiin työmatkani aikana, ja se sisälsi useampiakin mustavalkoisia tyynyliinoja. Nämä kaksi pienempää mustavalkoista tyynyä jäivät ainakin toistaiseksi olohuoneeseen. Meillä on taas miljoona projektia kesken täällä kotona -eteisen kaapin koko tanko tuli takkeineen päivineen alas, ja mies on metsästänyt meille Elfaa ympäri kaupunkia (miten voikin olla niin vaikeaa saada niitä kaikkia osia, joka paikassa myydään todellakin ei-oota). Meidän työhuoneemme toimii nyt siis takkien ja tankojen ja työkalujen säilytyspaikkana, eikä siis lokakuun lopulla (?) alkanut työhuoneen remontti ehkä valmistu ikinä. Varsinkin, kun miehellä tuli mieleen, että pitäisikö sittenkin maalata vielä lattia valkoiseksi?

---

Hurrah for black and white! H&M had new beautiful pillowcases in black and white (first pic) that I just couldn't resist...Actually, these are not the only ones I orderd, oops!

Talviunta

Minun joulunaikani kestää aina loppiaiseen, varsinkin tänä vuonna, kun miehelläkin on ollut pitkä loma. On ihanaa (yrittää) olla vain sillä lailla hitaasti ja pehmeästi, nukkua kuin talviunta. Lukea vähän. Syödä suklaata. Paljon.

Välillä se kamala ääni sisältä yrittää huutaa, että nyt kyllä pitäisi saada AIKAISEKSI. Ne kaikki 157 keskeneräistä projektia! Jos ääni on ollut kovin vaativa, olen täyttänyt pesukoneen. Sitten vetänyt villasukat jalkaan ja ottanut lisää suklaata.

...vähän kyllä hirvittää ensi viikko, kun pitäisi palata arkeen.

---

My Christmas time does not end on Boxing Day, it will last until Epiphany. It is so beautiful to live very slow (or at least to try to do so), just read a little bit and eat a lot of chocolate. It is not so easy all the time -this horrible voice inside of me tells me to end all the unfinished 157 projects! I have shut it up by taking a little bit more of chocolate...

Meidän juhlintaa

Olen vähän myöhässä näiden jouluisten kuvien kanssa, mutta olkoon nämä minulle todistusaineistona (että kyllä se siitä!) taas ensi joulun epätoivoisia hetkiä varten. Paitsi että tietenkin ensi jouluna olen vihdoinkin ottanut opikseni ja ostanut kaikki lahjat marraskuussa ja paketoinut ne itsenäisyyspäivään mennessä. Ja se pöytäliina. Sen olen vienyt edellisen käyttökerran jälkeen PESULAAN ja välttynyt kokonaan silittämiseltä. Hyvä minä.

Tänä vuonna varsinainen joulu suhahti ohi tosi vikkelään (minulle kyllä koko vuodenvaihde on vielä joulua, ja joulukuusikin saa olla paikoillaan loppiaiseen jos vaan kestää). Jouluaattona meillä oli taas kaksi kattausta, eli vieraita joulupuurolla ja sitten illemmalla jouluaterialla. Joulupäivänä meillä ei netti toiminutkaan laisinkaan ja tapaninpäivänä lähdimme reissuun Itä-Suomeen, jossa meillä ei sitten puolestaan ollutkaan sähköjä! Ja jossain tuon sähkökatkon ja kotiinpaluun välissä meidän poika puolivahingossa nielaisi legokypärän, joten en tiedä ovatko nämä meidän seikkailumme edes vielä ohitse.

---

Christmas pictures, finally. Internet connection break, electricity break (there was a huge storm in Finland on Boxing Day) and swallowed Lego-parts -we have had it all!

Melkein

Työmatkalta (!) suoraan sängyn pohjalle, siinä tämä viikko pähkinänkuoressa. Ja silti melkein joulu paketissa. Tämän päivän olen vältellyt pöytäliinan silitystä, siis sitä jonka lupasin viime jouluna silittäväni ainakin viikkoa ennen joulua. Mutta nykyään tämä alkaa olla melkein traditio, pöytäliina kuuluu silittää yömyöhään viimeisillä voimillaan... Ehkä joulu ei enää tuntuisi joululta ilman sitä?

Nyt siis hommiin.
P.S. Inhoan silittämistä

---

Christmas is almost here, and everything is done. Except for ironing the table cloth for tomorrow. This is something I promised myself last year -I would iron it at least one week before the coming Christmasses. But here we are again. I guess this already starts to be my Christmas tradition.


But now I have to go and do it.
P.S. I hate ironing