Karussa

Hei, täällä ollaan. Kiitos jokaisesta ihanasta viestistä ja monesta uudesta lukijasta. Kaikki olen ottanut kovasti onnellisena vastaan (ja viesteihinkin tulen vastaamaan kun vain alkuun pääsen)! Täällä päässä tuli tahaton blogikatko kun sairastuin, mutta silti se kaikkein suurin syy taukoon oli mies. Yksi ilta koko työhuone oli laitettu pinoon ja pakettiin ja mies ilmoitti, että NYT se alkaa, työhuoneen remontti. Minä nieleskellen tuijotin vuorotellen saavuttamatonta tietokonetta ja miestä ja yritin vastaanottaa tätä kuitenkin pohjimmiltaan positiivista uutista. Kaikille teille siis, joilla jokin kodin parannustyö on odotellut laittajaansa, suosittelen lämpimästi pientä Pariisin reissua. Luulen, että joku muukin kaupunki ehkä saattaa tulla kyseeseen.

Tässä vielä tälle illalle valtava kuvapaketti Pariisin reissulta, meidän karkumatkastamme. Suurin osa kuvista on meidän juhlapäivältämme. Kuten huomaatte, osaamme olla ihan ällöjä, ja kävimme (miehen idea!) laittamassa lukon tuonne sillalle muiden lukkojen joukkoon (samana iltana söimme vastapainoksi illallisen pienessä ravintolassa nimeltään Kananper*e, Cul de Poule).

Niin ja osaa ne tehdä Efva Attlingilla kauniimpia paketteja. Tämä yksilö näyttää siltä, kuin se olisi päätynyt kuopuksemme käsittelyyn, mutta oikea syy on se, että paketti oli salakuljetettu kameralaukun pohjalla, missä ahnaat tarranauhat olivat käyneet sen kimppuun... Mutta sisältö oli tietenkin täydellinen, jo vuosi sitten täällä blogissani ihailemani Holy Love, juuri sopivasti romanttinen ja pöhkö kun juhlitaan ihan hullua ensitreffien kadettakymmenettä vuosipäivää.

Mukavaa viikonloppua!

---

Here we go again! There has been a blog silence due to illness, but the biggest reason to blame is my husband who started to renovate our guest room where the computer is... So I can warmly recommend a trip to Paris (some other nice cities might also do it) if your home is also waiting for some inpiration to FINALLY start with renovating! These "motivational" pics are from our trip to Paris - this is how we spend our special day in the end of October. The perfect necklace I got from my husband is from Efva Attling.

Have a nice weekend!

Tänne

Liput ja hotelli varattu, ja tänne kuvien kaupunkiin me siis lähdemme ensi viikolla. Kuka arvaa mikä lopulta on matkakohteemme? Matkalle on tietenkin aina ihanaa lähteä, mutta erityisesti nyt. Yksi sukkahousuinen tyyppi haluaa herätä aamuisin klo 5.00. Minä täytän keittiön ja eteisen alalaatikot 52 päivässä ja tyyppi tyhjentää ne 53 kertaa.

Eikä se vielä mitään. Meidän poika (4v.) on elänyt haasteelisempaa vaihetta jo noin vuoden. Meillä on tarhasta paperi, jossa lukee mustaa valkoisella, että poika on johtajatyyppiä. Ajattelin ehkä teipata sen seinälle  muistuttamaan, että ei tämä ihan turhaa työtä ole tämä kasvatustyö mitä teemme. Ihan koko Suomen tulevaisuuttahan tässä ajatellaan. ;) Ai että miten se johtajuus sitten käy ilmi? No esimerkiksi siten, että kun poika päättää karata tarhan viereiseltä urheilukentältä, se käännyttää matkallansa kolme kaveria mukaan sinne pöpelikköön.

Pääsemme reissuun ihan kahdestaan, ja ainoa huolehdittava asia on mistä löydämme seuraavan kivan kahvilan tai ravintolan!

---

These pictures are from the city we are going to travel next week - do you guess our destination? Can not wait - just me and my husband! In the meantime our early birds (I call it early if they wake up at 05.00 in the morning... ) will spend quality time with their grandmothers.

Tytär

Esikoisella oli lyhyt päivä koulussa tänään, saatiin vain olla ja nauttia hitaasta, lämpimästä iltapäivästä. Jotkut hetket ovat niin taianomaisia tuon pienen naisen kanssa.

Perjantaisin käymme myös yhdessä urheilemassa, tytär tanssitunnilla ja minä sillä välin spinningissä tai cardio energyssä vai mikä hieno nimi sillä toisella tunnilla olikaan. Tulee hyvä olo aloittaa viikonloppu, kun on ollut niin "reipas". Vaikka tuohon reissuun mennessä kaikki taika oli kadonnut ja seuralaiseni oli taas kovin armoton äitiään kohtaan. Yritin kestää, koska juuri eilen taisin päpättää/räjähtää ihan samalla tavalla omalle äidilleni akvarellitunnilla...

Mukavaa viikonloppua!

---

After school dreaming with my daughter.

Kamera (ja laukkuja ja kenkiä)

Tytär sai 7-vuotislahjaksi vaariltaan kameran. Aivan kuten isänsä ja vaarinsa saivat omansa seitsemänvuotiaina. Minä sen sijaan taisin saada oppitunnin itsestäni -sen verran kouliintuneesti pikkuveljeä opastetaan poseeraamaan juuri tietyllä tavalla.

Mutta ei se vielä mitään. Kamerasta löytyi läjäpäin kuvia, kuten tämä. Se alkaa varmaan kohta bloggaamaan.

---


My daughter got her first camera. The last picture is just one example of the pictures she took - I bet she will soon start blogging...

Höpsöt

Tänään oli kivaa olla äiti. Olikohan Linnanmäellä oikeasti näin hauskaa kun minä olin pieni? Meidän lapsia ei ainakaan yhtään naurattaneet ne väärentävät peilit, jonka edessä sitä itse silloin joskus ilveiltiin. "Niin mut äiti mitä sit tapahtuu? Miten tää niinku toimii? Mennään johonkin oikeeseen laitteeseen, tää ei ota mahasta."

Huomenna on ne tytön toiset juhlat. Pöytäliina on vieläkin silittämättä... Kun ei me raaskittu tulla kotiin ajoissa!

Mukavaa lauantai-iltaa!

-----

In the amusement park. Had so much fun -should have been home earlier! Tomorrow we are going to have another big party for our 7-years-old, and there is still a lot to do...

Ajatuksia keittiöstä, osa 2

Pullokorissa on vielä parin viikonlopun takainen viinipullo, joka juotiin hääpäivämme tienoilla. Tämä on yksi mieheni suloisimmista puolista -pieni viesti pullon (jonka nimi sattui olemaan KAIKEN) kyljessä. Sanat ovat kauniista Maarit Hurmerinnan laulusta, jonka serkkuni esitti häissämme.

Ei vaadi paljon vain kaiken

Ei rakkaus soita viuluaan
ei juota lemmenjuomaa
ei taivaan kuuta se anna
vaan enemmän

Eihän rakkaus yöstä voimaa saa
ei näytä paljasta pintaa
ei pöytään hunajaa kanna
vaan parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
Tulisena katsella toista vain silmiin
unisena olkaan joskus painaa pää...

Ei rakkaus laske aamujaan
ei katso miehen mittaa
ei toisen puolesta kuole
vaan enemmän

Sillä rakkaus pieneen ihmiseen
ei vaadi paljon vain kaiken
sen kaiken jos voisin antaa,
ei parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
rakastuneen sieluun se pelkoja heittää
lakastuneen tunteen joskus herattää

Ei rakkaus kiedo pumpuliin
ei laula iltoja tähtiin
ei vaadi paljon
vain kaiken 

-----

Message on the bottle. My husband is just too cute!

Kesän lapsia

Loppukesä on minulle aina vähän vaikeaa, haikeaa aikaa. Onhan se alkusyksy komea, mutta minun vuodenaikani on ehdottomasti kesä. Ollaankin yritetty nauttia kovasti näistä viimeisistä kesäisen lämpimistä päivistä. Aurinkoisia päiviä pihalla, iltalenkki kesäsateessa. Eilen kaupungillakin oli vielä kesä ja turisteja.

Silkkipaita Gant (vanha), farkut Liu Jo

Meidän virallinen kesälapsi (joka odottaa jo rakastamaansa talvea ja lunta) täyttää tässä kuussa seitsemän. Hänen myötään minusta on nyt tullut ekaluokkalaisen äiti, ihan uusi rooli minullekin. Koulun alku ei sujunut ihan niin hyvin kuin toivoimme, sillä tyttären kaverit laitettiin eri luokalle. Olen löytänyt itseni tästä koneelta kirjoittelemassa rehtorille... Olen aina pitänyt itseäni ihan järkevänä äitinä, mutta olenko nyt sitten virallisesti kanaemo? Voiko lastansa puolustaa leimautumatta? Enkö saisi edes jotakin kivempaa nimeä (poikani, 4v., ehdotti kyllä tässä yksi päivä sanaa lehmä, hmm...)?


 P.S. Sillä välin...

Koti, olethan sweet?

Pahan teossa, mutta hiljaa (kunnes ne tyhjät pullot alkavat kolista)

Hei koti, olethan taas home sweet home?

Palasin juuri pidennetyltä viikonloppureissulta. Äitiysloman (tai nyt ei edes tarvitse vääntää puujalkavitsejä tuosta äitiysLOMASTA kun oikeasti olen nyt jo virallisesti hoitovapaalla) parhaita puolia on ehdottomasti se, että voi lähteä (lähes) tuosta noin vain reissuun, kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Huonoja puolia on se, että syyllinen, "seinien kaataja", lähtee aina mukaan. Luulen, että meidän kuopuksesta tulee oopperalaulaja. Sen verran vahvat keuhkot sillä on, ja kaikki modernin suuntauksen riitasoinnut hallussa. Voi vetää ihan yhden miehen showta reilusti oopperalta vaaditun ajan, eli useamman tunnin. Missä vain -ei ramppikuumetta! ...hampaita tulossa kai.

Edessä on jännä viikko. Sen lisäksi, että voi arvuutella mikä päivä ne hampaat puhkeavat, selvitettävänä on omia työkuvioita (milloin töihin?!!) ja esikoisen koulun alkaminen. Tunteikas viikko huipentuu hääpäivän juhlintaan viikonloppuna!

Arkkitehdin tytär (ja punkki)

From Annimanni, with Love on nyt Arkkitehdin tytär. Humps vaan, vaihdoin uuden nimen eilen illalla, kun huomasin, että oli ilmestynyt toinen blogikin, joka oli hyvin samanniminen kuin omani. Näin ehkä saamme molemmat vähän "tilaa".

Olin ajatellut, että nimenvaihdon yhteydessä olisin vähän muuttanut samalla blogin ulkonäköä, mutta se saa odottaa. Vaikka mielestäni olisi tietenkin ollut ihan paikallaan saada nimenvaihdon yhteydessä avajaiskukkasia -koska bloggaushan on Hyvin Vakava ja Tärkeä Asia-, nämä kukat ovat kuitenkin "parane pian" -kukkasia mieheltäni. Minua puri pari viikkoa sitten elämäni ensimmäinen punkki, ja joku päivä sitten käsi helahti punaiseksi. Nyt olen kolmen viikon antibioottikuurilla borrelioosin vuoksi! Pistoskohta on vielä tuossa sormien välissä, missä iho on ohutta ja herkkää, ja käsi on ollut todella tulehtuneen oloinen ja kipeä, jopa niin että se on haitannut käsillä tekemistä.

I have renamed by blog: From Annimanni, with Love is now called Arkkitehdin tytär (Architect's daughter)

Kuka siellä?

Paita Sand, shortsit H&M, meripihkakoru Baltian tuliainen

Minua ihan kauheasti kiinnostaisi tietää, kuka sinä olet? Suostutko paljastamaan itsestäsi jotakin, jos minäkin kerron jotain itsestäni? Olisi niin kivaa tietää sinusta jotakin! ...ja onko jotain tiettyä, mistä toivoisit postausta, jotakin enemmän ehkä, tai jotakin vähemmän?

Minun mahanimeni oli Onnimanni ja minusta piti tulla Lauri. Kas kummaa, mahanimi muuntui sitten tyttömäisemmäksi Annimanniksi, ja minua kutsuttiin siksi aika pitkään, vaikka sain ihan oikean tyttöjen nimenkin.

Olen naimisissa nuoruuden ihastukseni kanssa. Tarkemmin ottaen, olin 14-vuotias, kun ihastuin tähän punaposkiseen poikaan. Tarvittiin vähän onnea ja piiiiitkiä katseita, että treffeille päädyttiin. Minä en rohjennut pojalle sanoa mitään (eikun sanoin kerran bussissa, että Moi!), se kun oli katsokaas jo ysiluokalla. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen jotakin tapahtui, satujen paha noita ehkä ilmaantui, enkä tiennyt pojasta mitään vuosiin, ikuisuuksiin. Tapasimme sattumalta uudelleen vappuna -99, ja siitä se vähitellen johti tähän, omakotitaloon ja kolmeen lapseen.

Olen pyörtynyt elämässäni kaksi kertaa. Hiihtohississä ja viulutunnilla... Viulua en soittanut ihan yhtä huonosti kuin veljeni, jota kummisetä-opettajani PYYSI lopettamaan. Siis koko harrastuksen, ihan kokonaan.

Värjäsin eilen tukkani kotivärillä, jotta saisin ylikasvaneet raidat piiloon. Mies ystävällisesti noukki värin kauppareissulla, ja nyt olen... Brunetti. Siis TODELLA tumma. Mutta hei, ne raidat ei kyllä enää näy.

Blogini nimi on alkanut vaivata minua koko ajan enemmän. En meinannut aikanaan löytää mitään sellaista blogiosoitetta, joka ei olisi ollut varattu. Ahdistusta ei ole lievittänyt ainakaan se, että hyvin samankaltainen nimi on toisella suositulla (ulkomaisella) blogilla. En halua, että kukaan ajattelee minun ratsastavan jonkun toisen nimellä. Niinpä olen päättänyt vaihtaa blogin nimen, siis nyt kun pitkällisen hauduttelun jälkeen keksin jotain sopivampaa! Sellaista, mikä kertoo samalla minusta jotakin. Pysy kuulolla, uusi nimi selviää pian ;) (ainakin alkuun blogin osoite on kuitenkin sama)


Nyt on sinun vuorosi!

Some things about me... But who are you? It would be nice to hear a couple of words of my international readers -if I have some!

Heille

Perheen yhteinen loma on nyt vietetty ja olemme palanneet kotiin. Ennen muita juttuja haluan kuitenkin omistaa tämän viestin kaikille viime viikonlopun uhreille, heidän omaisilleen ja iskuista selviytyneille.

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä." Näin upeasti sanoi eräs nuori Utøyan selviytyjä. Ja lapset, he ovat niin esimerkillisen taitavia ja pelottomia tässä(kin) asiassa. Kuvassa on kesäillassa syntynyt lomarakkaus, jolle osapuolet suunnittelevat jatkoa. Tuttavaperheen poika meinaa vaihtaa pikkuveljensä meidän tyttäreemme...

Toivottelen rakkautta sunnuntai-iltaanne!

Saaressa

Täällä yksi väsynyt mutta onnellinen hei! Viime päivät ovat olleet aikamoista tunnekuohuntaa; eilen olisin kovasti toivonut olevani joku muu karskempi kaveri, kun lähes koko paluumatkan saaresta kotiin vain itkeä tihutin. Tuntui ylipäätään haikealta lähteä, ja erityisen kurjalta tuntui jättää isä sinne ihan yksin (nämä ovat kai näitä ikuisia avioero-lapsien ongelmia). Vaikka puitteet ovat alkeellisuudessaan haastavat, meillä oli mukavaa... Maalla on myös aina oma ihana kesäinen tunnelmansa.

Letti on mökkieleganssia parhaimmillaan; kun aurinko vielä vaalentaa entisestään käsitellyn osan hiusta ja juurikasvu loistaa tyyliin vastarannalle asti, ranskalainen letti pelastaa paljon! ...silti pitäisi kyllä varata kampaaja asap, huh.

Ehkä ensi kesänä isän saaressa voi kuitenkin jo käyttää fööniä ja kiharrinta, sillä olimme todistamassa, kuinka saareen vedettiin sähkökaapeli. Oli muuten tosi hassun näköinen tuollainen proomu-systeemi tuolla Saimaalla, pienen lahdenpoukaman rannassa (taustan keltainen mökki on naapurin vielä vaatimattomampi pikkumökki). Meidän uteliaat olivat tietenkin heti yöpuvut päällä ihmettelemässä, pääsivät melkein jo kesätöihin Lappeenrannan Energialle ;)

Tänään olo onkin ollut kaksin verroin hilpeämpi, sillä sairaalareissun tuloksena meidän melkein jo lonkkavikaiseksi leimattu kuopus sai aivan terveen tytön paperit!