perjantai 31. joulukuuta 2010

Eihän joulu vielä ole ohi?


Blogissa on ollut hiljaista, sillä sukujoulun järjestäminen vauvaperheessä on hullun hommaa. Vaikka olisi jouluihminen. Monissa perheissä kuusi on varmaan jo heivattu hankeen, mutta siitäkin huolimatta uskaltaudun laittamaan nämä joulukuvat esille."Eihän joulu vielä ole ohi?" kysyi tyttäreni tänään. Meidän perheessä joulu on kestänyt aina pitkään, meillä oli aina toinen joulu mummolassa Itä-Suomessa vielä varsinaisen joulun perään. Nyt voi vihdoinkin kiireettömästi nauttia kodin joulutunnelmasta ja ihastella joulukuusta. Siitäkin huolimatta, ettei siitä tullut ihan oman maun mukaista. Siinä missä tyttäreni ystävät olivat askarrelleet yhden punaisen (helposti kuuseen piilotettavan) pahvikoristeen, oma tyttäreni saapui eskarista kotiin MUOVIPUSSILLINEN puna-sini-vihreitä pahvisydämiä mukanaan. Enkä minä siihen hennonnut sanoa, että kuules, äiti oli ajatellut ihan valkoista joulukuusta. Joten tänä jouluna meillä oli paljon punaista...

Sen sijaan makuuhuoneeseen olen aina vartavasten vaihtanut jouluisen punaiset lakanat, koska onhan sänky oikeastaan koko joulun päänäyttämö -siellähän pötkötellään niin paljon kuin mahdollista, kirjoja ja suklaata nautiskellen! Siellä pitää olla lämpöistä ja kotoista... Tuo punainen Mokon silkkitäkki on muuten yksi ihanista vuosien varrelta mieheltäni saamista joululahjoista.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Efva Attling -koruja

Loppuviikosta olin Gloria-lehden järjestämässä Efva Attling -illassa Annankadun myymälässä nauttimassa lasin kuohuvaa käsintehdyn suklaan kanssa sekä ihailemassa upeita koruja. Nämä korut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mun suosikkeja!




Voisin liittää tähän loputtomasti kuvia, koska mallistossa on vaikka kuinka monta upeaa korua. Tämä kyyhkyskorukin on musta todella ihana, vaikka ei ihan perinteistä mun tyyliä olekaan. Mutta joku tällainen "odottamaton" vaan piristäisi tyyliä, eikös niin?



...ja saattoipa käydä niin, että päädyin tilaamaan itselleni yhden kauan ihailemani korun. Sitä ei juuri tuolloin ollut myyymälässä, mutta kyllä minä jaksan vähän odottaakin jotain sellaista, mitä olen pitkään haaveillut!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Adventtitunnelmissa


Jo neljäs adventti! Tässä kohtaa aika tuntuu laukkaavan. Paitsi silloin lapsena... Viikko on ollut aika kiireinenkin. Siihen on mahtunut yhtä ja toista, onneksi suurin osa asioista on ollut mukavia; lasten joulujuhlia, Pähkinänsärkijä-baletti tyttäreni kanssa (ensimmäistä kertaa ja voi hurja miten toinen nauttikaan -siis sama tyyppi joka ei siellä eskarissa oikein malttaisi istua paikoillaan!), lasten kummeille järjestetyt perinteiset jouluglögit (joihin nähtävästi kuuluu että perinteisesti myös unohdamme antaa heille joululahjat mukaan kun lähtevät).

torstai 16. joulukuuta 2010

Ristiäistunnelmia


Kauhea määrä kuvia vihdoin purettu kahdelta kameralta. Oli meillä kyllä mukavat juhlat (nyt voi näin jo ajatella, kun on stressistä toipunut...)!



Päivänsankari vanhassa ristiäismekossani -onneksi oma äitini on sen säilyttänyt!
...samoin kuin minun ja veljeni kastemaljan.



"Jos me sitten jäädään tähän papin jalkoihin tämän pyyhkeen kanssa odottelemaan!" tuntuivat lapset ajattelevan aikuisten suureksi huvitukseksi. Isosiskolla ja -veljellä oli oma kunniatehtävänsä toimituksessa, vauvan pään kuivaaminen.



Väreinä valkoista ja vain hitunen vaaleanpunaista ja kultaa -vietetään sitä joulua sitten vasta jouluna! Jo raskausaikana olin päättänyt, että jos saamme tytön, ristiäisissä tarjotaan ainakin vaaleanpunaista kuohuviiniä ja macaroneja. Tästähän ei tietenkään voinut joustaa, vaikka piti itse ruveta noita macaroneja siinä kiireessä vääntämään ;D Kakun kohdalla järki sentään voitti, ja se tilattiin valmiina.



Tuore isoveli aikoo kutsua vauvaa edelleen itse keksimällään nimellä Neiti Ruusupavuksi...

Muoks. Kuvien hienosäätöä, eri aikaan päivästä otetuissa kuvissa on kamalan erivärinen valo...

tiistai 14. joulukuuta 2010

Kuokkavieras


Meillä on juhlittu sunnuntaina ristiäisiä. Olo on todellakin kaikkensa antanut (ja pitäisi järjestää jo seuraavaksi sitä joulua!). On ihanaa suunnitella juhlia, mutta jotain kummaa tapahtuu siinä suunnittelun ja toteuttamisen välillä. Myös silloin, kun esikoinen ei ole lähes 40 asteen kuumeessa eikä ole firman pikkujoulujuhlia (joissa tulee ekaa kertaa raskauden jälkeen juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä). Miten kaikki vaan aina jää viime tippaan? Miksi ei voi olla armollinen ja luovuttaa joistakin ideoista? Olisiko kertakäyttöliina syntiä?

Ajoissa valmiina (jo lauantaina) oli vain kuokkavieraamme. Nuo jänikset valtaavat talvella meidän terassimme, tuokin ihan nenä kiinni meidän lasitetulla kuistilla. Lumi saa jänöjenkin maailman sekaisin, ja rajat hämärtyy... Ei ne sentään kesällä ihan tuossa hengaile!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Joskus


Olen edelleen ihan mykistynyt tästä lumesta. Niin kaunista, niin hiljaista. Lapset ovat innoissaan. Aikuisina ne muistelee lapsuutensa lumisia talvia, että kyllä vaan silloin oli lunta kun minä olin pieni...

Tänään pitkästä aikaa vauva nukkui sillä lailla, että pääsin hakemaan pojan tarhasta. Hoitaja kertoi pojan ihailleen tarhan ulkopuolella ollutta lumipaakkua. Isoa sellaista! Aina välillä poikanen oli käynyt kurkkaamassa, onko hänen lumipaakkunsa vielä tallella. Sen, jonka hän aikoi pyörittää kotiin mukaan. Hoitaja oli sanonut, että jos isi tulee hakemaan, ehkä isi jaksaa kantaa sitä paakkua, ettei nyt sentään pyörittämään tarvitse ruveta. ...ja sitten, juuri tänään, tulikin äiti hakemaan! Paakun ohi mennessämme poika kokeili, saisiko hän paakun irti siitä hangesta. Ei liikahtanutkaan. Minäkin kokeilin ihan vaivihkaa. Nyt se liikkui. Hmm... Jaksaisinkohan minä nostaa sitä ihan vähän? Mahtuisikohan se vaunujen alla olevaan koriin?! Joskus on kiva olla vähän hullu. Toinen isä pakkasi poikaansa auton turvaistuimeen, me pakkasimme pojan kanssa sitä lumipaakkua vaunuihin. Mahtui se, siis juuri ja juuri. Nyt se komeilee tuossa meidän rappusilla ja punaposkinen poika oli tosi onnellinen.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kauniit linnan puvut

Ihanan kauniissa talvisäässä (mies voi olla eri mieltä, kun kolasi meidän pihan lumesta tänään kahdesti) on taittunut tämä itsenäisyyspäivä, ja illalla polteltiin kynttilöitä ja ihasteltiin perinteisesti linnan juhlien pukuloistoa. Nämä olivat omaan silmääni ne kaikista kaikkein kauneimmat -apua, olenko todellakin näin mustavalkoinen? ;)


Eija-Riitta Korholan kaunis musta puku. Monesti mustat puvut näyttävät telkkarissa ja kuvissa vain MUSTALTA (jossa ei näy mitään yksityiskohtia), mutta tässä nuo pienet pliseeraukset tuovat upeasti "valoa" asuun. Yksinkertaisesti upea!

Janina Anderson on monesti mun makuuni aivan "liian prinsessa", mutta tämä puku on kaunis. Kampaus olisi ehkä saanut olla modernimpi, tämä on vähän tällainen vanhanaikainen hääkampaus...


Henna Tanskasen asu on "erilainen", mutta onnistunut. Eikä näytä hääpuvulta, vaikka valkoinen onkin!


Jenni Haukion asu on yksinkertaisen elegantti, ja luonnossa varmasti vielä kauniimpi.

Loppuun vielä "yllättäjä" -ei oman tyylinen, mutta tosi ilahduttavalla tavalla mieleenpainuva. Varsin "kuluneesta" unikko-kuosista on saatu raikas ja moderni yhdistämällä siihen mahtavasti tuota raitaa. ...joka on mustavalkoista. Senkä takia minä tästä tykkäänkin?!

Kuvat Yle, Iltalehti, Iltasanomat

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kirje joulupukille

Esikoistytär taistelee eskarissa kirjoittamisen ja lukemisen kanssa. Se ei kauheasti tunnu "nappaavan", ja ihan paikoillaan istumisen kanssakin tuntuu olevan haastetta. Maailmassa kun on niin monta puuta kiipeiltävänä ja seikkailua seikkailematta... Mitkä seikkailut niissä kirjoissa odottaisivatkaan, ajattelemme me aikuiset!

Lupasin auttaa joulupukin kirjeen kanssa, mutta en voinut olla kiusoittelematta, että mitäs jos äiti kirjoittaakin omat toiveensa siihen kirjeeseen? Tytön ilme oli hetken aikaa vakavan tutkaileva ;) Mutta JOS kirjoittaisin joulupukille, omalta toivelistaltani voisi löytyä vaikka seuraavaa:

-täydellinen nahkatakki (sellaista ei ole vielä löytynyt)
-ruskeat nahkasaappaat
-klassikkokaulaliina sen iänikuisen mustan tilalle
-oikein laadukas neule (kuvassa ihanat nahkaiset "olkapaikat"!)
-"smokkijakku" juhliin
-koruja, koruja... Tämä "sormus" ei edes köyhdyttäisi kovasti miehen joulupukin kukkaroa ;)

Loppuun tietenkin lisäys, jota veljeni käytti pienenä hehtaarimittaisen toivelistansa lopussa: "Muutakin saa tuoda." Näppärää!



Nahkatakki: Esprit
Neule: Joseph/mywardrobe.com
Kaulaliina: Mulberry
Saappaat: Yoox
Riipus: Thomas Sabo
Jakku: Filippa K (kuva Nelly)


perjantai 3. joulukuuta 2010

Takka jouluasussa


Joulukuun Ellessä oli aivan täydellisen upeasti stailattu takka! Vaikka tykkäänkin aika pelkistetystä tyylistä, jotain tällaista runsaampaa yksityiskohtaa meidänkin koti kaipaisi, ettei edelleen vuoden jälkeen näytä siltä, että olemme vasta muuttaneet (ja omistamme vain muutaman huonekalun)...




Tällä viikolla olen lukenut aika paljon lehtiä, kun kovat pakkaset pitivät alkuviikosta sisällä ja nyt loppuviikosta tuo pieni potilas. Hauska yhteensattuma, että myös joulukuun Feminassa on kuvattu sama asunto upeine takkoineen.



Asunto on Day Birger et Mikkelsenin omistajien, ja asunto on kyllä kovin kaunis myös muualta. Mietin aiemmin "perimämme" sängynpäädyn päällystämistä uudelleen, ja nyt tuntuu taas siltä, sillä nuo napit antaisivat kivasti ilmettä!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Haaste

Pikkuhiljaa meilläkin virittäydytään jouluun. Siis pikkuhiljaa -vielä ei tuoksu piparit sillä meillä on TAAS pieni potilas. Kuumeista lapsi-raukkaa katsellessa mieli herkistyy entisestään ja siksi haastankin jokaisen tänne eksyneen lukijan osallistumaan Joulupuu-keräykseen. Musta tämä keräys on aivan älyttömän ihana, sitäpaitsi joululahjojen osto lapsille on mielestäni hirmuisen hauskaakin.

"Joulupuu -keräykseen lahjoitetut lahjat jaetaan vähävaraisille lapsille Suomessa. Suomen Nuorkauppamari ry:n jäsenyhditykset toteuttavat jälleen keräyksiä useilla paikkakunnilla. Joulupuun alle voi kuka tahansa tuoda paketin - se voi olla saajalleen Se ainoa. Kerätään yhdessä Jokaiselle lapselle joulupaketti. "

Lyhyesti homma menee niin, että haet keräyspisteen joulukuusesta lappusen, jossa lukee tuleeko lahja tytölle vai pojalle ja minkä ikäiselle lapselle, siis vaikka "poika 5v". Sitten vaan lahjaa hankkimaan, ja palautat lahjan keräyspisteeseen paketoituna (ja siihen kiinnitettynä tuo aiemmin hakemasi lappu ja johon on vielä varmuuden vuoksi kirjoitettu paketin sisältö). Viime vuonna mun kanssa samaan aikaan palautti lahjaa keski-ikäinen, hienoon pukuun pukeutunut mies, joka kirjoitti juuri tuohon lappuseen, että hänen pakettinsa sisältönä on Barbie. En voinut olla hymyilemättä. Näin sieluni silmin miehen valitsemassa lahjaa siellä leluhyllyjen välissä... Suloista.

Lue lisää osoitteesta www.joulupuu.info ja katso lähin keräyspiste täältä.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Parsakaali



Tää on aika onnellinen uudesta pöytäliinastaan. Joka hetki se on mun silmään vaan kauniimpi ja kauniimpi. Tässä on hyvä suunnitella glögin kanssa jouluvalmisteluja. Mies virittää jo ulkona isompien lasten kanssa jouluvaloja...

Pöytäliinassa on myös parsakaali, mun suosikkivihannes. Ei ehkä lautasella, mutta noin muuten. Laitettiin taannoin esikoisen tukkaan lettikiharat, ja voi kuinka tyttö oli ylpeä. Kun pikkuveli heräsi, tämä totesi siskolleen: "Sä näytät ihan paasakaalilta".






Uups, pöytäliinan päät on ompelematta... Arvatkaa vaan antoiko vauva mun niitä tehdä. Enkä sitten malttanut odottaa, vaan laitoin liinan suoraan pöytään. Ehtiihän sitä myöhemminkin, ehkä.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Isot ja pienet tytöt


Pienin "pullanmuruni" täytti eilen jo yhden kuukauden! Juhlimme syömällä aikuisten kesken sen jälkeen kun isommat lapset oli laitettu sänkyihinsä. Miehen tekemää ruokaa ja vähän punaviiniä, mmm... Onnen hetkiä.

Omasta iästäni ei sen sijaan ole viime päivinä ollut ihan niin täyttä varmuutta. Olen kiukutellut itsekseni, saanut oikein teinityttömäisiä kohtauksia. Tietenkin aivan mitättömästä syystä, kuten juuri silloin teininä, kun isommista murheistä ei oikein vielä ollut tietoakaan. Vaatteet. Ei mitään päälle laitettavaa. Nyt minä haluan ihmishousut tänne ja vähän äkkiä! Vaikka raskausaikana saattoi muuten pukeutua kivasti ja kauniisti, yksi asia oli ärsyttävää: yhdetkään äitiyshousut ei vaan millään tahtoneet pysyä jalassa. Niitä sai koko ajan kiskoa ylöspäin, ne valuivat haaroista ja lahkeetkin jäivät sitten kengän korkojen alle. Ihan kuin olisi elänyt liki 9kk liian pienet, valuvat sukkahousut jalassa. Olen siis haaveksinut ihmisarvon säilyttävistä housuista jo raskausajoilta, mutta lantio ei vaan vielä ole palutunut vanhoihin housuihin sopivaksi. Höh (oikea teini kyllä käyttäisi tässä kohtaa kai vähän voimallisempaa sanaa). Onneksi on nettikaupat. Klik-klik, kliketi-klik. H&M:n kapeat stretchfarkut ovat tulossa tänne päin! Jos muutaman kympin sijoituksella selviää tästä murrosiästä, niin se on aika hyvä diili, vai mitä?

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai




Kaunis sunnuntai. Lumi tekee maisemasta niin upean ja tuntuu että sisälläkin on hiljaisempaa kun maassa on lunta. Saatiin olla vain kotosalla, illemmalla kävi kahvivieraita. Poltetaan takkaa, sytytellään kynttilöitä. Kivi-kynttilätuikkuja meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Niistä vaan on mun mielestä niin kiva poimia ne sopivimmat fiiliksen, vuodenajan tai sisustuksen/kattauksen mukaan. Nyt olohuoneessa on vielä nämä melankoliset "syysvärit", pian kaivetaan talvisemmat tilalle... Ajatella, että viikon kuluttua on jo eka adventti!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Ei se haittaa

Meillä ovat kaikki sairastaneet, myös vauva. Reppana! Ja koti on entistä enemmän mullin mallin... Pyykkivuoret ovat lohduttomat ja tavaraa joka paikassa. Erityisesti väärässä paikassa, kuinkas muuten. Aamulla ensimmäisenä keittiössä silmiini osui vielä eskarilaisen sotkut; ihan kuin joku olisi kidnapattu kesken aamupalan.



Sitten radiosta tuli tämä Kristiina Wheelerin Kiitos kun muistit. Milloinkohan viimeksi olen edes kuunnellut kotona radiota? Rupesi hymyilyttämään. Muutama kohta osui niin hyvin. Ikuisuusprojekteja löytyy, mutta ei sentään pyörää makkarista. Sotkuja? Ei se haittaa. Ollaan kyllä muuten onnellisia!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Pöytäliina

Minäkin olen vannonut joistakin asioista, etten ikinä tee niin kuin äitini. Nähtävästi on kuitenkin PALJON asioita, joita tekee juuri niin kuin äiti, ihan täysin tiedostamatta.

Meillä on ollut jo jonkin aikaa uusi ruokapöytä, joka on paljon isompi kuin edellinen. Yht'äkkiä siis pöytäliinat ovat aivan liian lyhyitä. Itse asiassa vain yksi pöytäliina oli tarpeeksi pitkä, mun ylioppilasjuhliin ostettu, joka silloin siis koristi juhlapöytää juhlavasti reilun ylipitkänä. Muutama uusi pöytäliina on siis ollut pakko hankkia, ja nyt tuntui siltä, että pitäisi saada taas yksi, tähän vuodenaikaan sopiva. Siis Marimekkoon!

Sitten yht'äkkiä Marimekossa kankaita hivellessäni mieleen tulee ihmetys. Miksi minä oikeastaan olen juuri täällä ...ja sitten yht'äkkiä tajuan. Koska täältä äitikin hankkii pöytäliinansa!

Voisihan sitä muitakin vaihtoehtoja miettiä, ihan piruuttaan edes? Taisin kyllä jo ihastua tähän Puutarhurin parhaat -kankaaseen:


P.S. Arvatkaa vaan, mistä se mun ylioppilasjuhlien pöytäliinakangas on hankittu? No Marimekosta tietenkin!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kontrastia sisustukseen

Valkoiset sisustukset ovat uponneet muhun erittäin hyvin, ja ihaniltahan ne näyttävät edelleen, erityisesti lehdissä. Totuus kuitenkin on, että sellaista kaunista valoa, joissa lehtien sisustukset on kuvattu, on erittäin vähän etenkään tähän aikaan vuodesta, eikä kaunis ja kuulas valkoinen talvi ei ole itsestään selvyys meidän nurkilla... Harmaina päivinä meidän vaalea olohuone näyttää vain harmaalta ja ankealta! Ja kas, niinpä yht'äkkiä pieni määrä mustaa/tummaa väriä sisustuksessa onkin taas alkanut näyttää hyvältä.






Ylin kuva Day Home, muut Slettvoll


Mmmm... Vai johtuuko mun ihastuminen näihin kuviin siitä, että ne itse asiassa näyttävät aavistuksen tutuilta? Mullahan oli tuollainen mustavalkoraidallinen matto omassa huoneessani kouluikäisenä! Olen myös törmännyt useammassa lehdessä mun lapsuusajan ruokapöydän tuoleihin. Missäköhän ne mahtaisivat olla...?

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Paapiin putiikista



Viime viikolla meille tuli lakon takia posti vain yhtenä päivänä. Tämä viikko onkin tuntunut lähes joululta, kun postilaatikko on ollut täynnä kaikkea kivaa kuten jouluisia lehtiä (joulunumerot ovat ihan parhaita, koska niissä on niin kauniisti tehtyjä, tunnelmallisia kuvia!) sekä Paapiilta tilaamani avaimenperä. Niin suloinen ja aivan vauvan näköinen! Ihailen ihmisiä, jotka ovat taitavia käsistään, ja toivon, että jossakin vaiheessa itselläni olisi aikaa verestää neulomistaitojani edes villasukkien verran... Avaimenperä ei lopulta päätynytkään vain piiloon takin taskuun vaan ripustin sen vaunuihin roikkumaan -sopi siihen niin hyvin, kun avaimenperän toisella puolella vauva on hereillä ja toisella puolella nukkuu!


maanantai 8. marraskuuta 2010

Kuinkas sitten kävikään...

Hieman hiljaiseloa täällä blogissa, mutta sitäkin enemmän elämää kotona... ;)

Kaksi viikkoa sitten valmistauduimme mieheni kanssa juhlatunnelmissa viikonloppuun. Me olemme tavanneet toisemme jo kouluaikoina, ja seurustelleet silloin puolisentoista vuotta. Kun aikuisina tapasimme toisemme uudelleen, on tuo ensitapaamisen päivä (ja vanhempieni hääpäivä) ollut meille edelleen sellainen tärkeä, hauska juhlapäivä.








Monena vuonna olemme tässä kohden karanneet yöksi hotelli Kämpiin, tänä vuonna emme kuitenkaan "aikataulullisista syistä" varanneet hotellia. Mutta juhlafiilishän tulee monista muistakin, pienemmistä asioista. Hyvää ruokaa, vähän ehkä kuplivaa juomaa, kauniit vaatteet, juhlakengät... Olen ihan juhlakenkäfriikki -vaikkakin olen viime vuosina vähän onnistunut itseäni hillitsemään.

Juhlapäivä ei kuitenkaan mennyt ollenkaan kuten kumpikaan meistä oli ajatellut. Tai noh, oltiinhan tästä mahdollisuudesta ehkä vitsailtu... Luvassa oli yllätysjuhla meille molemmille! Juhlamekkona Kätilöopiston vaaleanpunainen yöpuku ja juhlajuomana lääkekonjakki (juhlapäivän kunniaksi saimme sitä molemmat!) ja vuosipäivälahjaksi pikkuinen tyttö.




perjantai 22. lokakuuta 2010

Kylmä!

Pakkanen yllätti, mutta jääköön se ainoaksi kerraksi. Tänä talvena en aio palella! Vanha musta takki saa varmaankin palvella tämänkin talven (paitsi että jonkun ompelijan täytyy pelastaa sen vuori!), mutta jotain kivaa uutta tarvitaan pitämään pakkanen poissa ja käyttäjä tyytyväisenä. Erityisen hauska idea on tuo rintakoru: voisin aluksi päivittää jonkun vanhan rintakorun nauhalla ja sitten päivittää sillä koko takin!



Takki ja musta pipo: H&M
Tekokarvakaulus: Esprit
Nahkahanskat: Odd Molly
Mustavalkoiset hanskat ja pipo: Furla
Rintaneula: Mulberry
Kengät: Redfoot (joista saa juuri nyt alennuksen Charin blogin kautta!)

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pientä juhlaa






Tänään oli oikeastaan aihetta pieneen juhlaan, mutta olo oli tosi surkea. Ulkonakin oli sellainen oikein Syksyinen Päivä. Harmaata ja melankoolista. Tavallaan täydellistä, ainakin mielialaan erittäin hyvin sointuvaa. Päätin hakea "lohdukkeeksi" ja juhlan kunniaksi itselleni jotain pientä hyvää. Espoon Selloon on auennut pieni suklaa- ja kahvipuoti Caffi -juuri sitä mitä täältä kulmilta puuttui (ainakin suklaa-addiktin mielestä)! Päädyin kokeilemaan heidän konvehtejaan ja jo kaunis pakkaus ilahdutti yllättävästi mieltä -miten kaunis voi olla pieni paketti! Ihan eri maata kuin miehelle aiemmin tällä viikolla ostamani lahja, jonka hapan myyjä runttasi pakettiin...

Samalla reissulla tarttui mukaani Indiskasta kauniin harmaita kynttilöitä. Sitten kotiin polttelemaan niitä ja herkuttelemaan suklaata lämpimän juoman kanssa. Aika ihanaa. Ja suklaa maistui taivaalliselta! Tuossa puodissa tulee varmasti vierailtua useasti joulun alla (viimeistään!) kun tarvitsen jotain pientä viemistä.




tiistai 19. lokakuuta 2010

Pienen tähden pesä


Tässä on mun Hullujen Päivien löytö. Tyyny ei todellakaan ollut alennuksessa tai muutenkaan edullinen, vaan ihan normaalilla hinnalla myynnissä. Käykö kenellekään muulle näin..? Puolustukseksi täytyy sanoa, että olin haaveillut tästä tyynystä jo pitkään. Siitä on varmaan kaksi kesää, kun löysin kesäalennusmyynneistä samanlaisen vaaleansinisenä. Ajattelin silloin, että käyn myöhemmin hakemassa sille kaveriksi valkoisen. Kuvittelin, että ehtiihän sitä. Se on varmaan sellainen aina valikoimissa oleva klassikko, muutenhan sekin olisi myyty alennettuun hintaan. Ihan selvä juttu. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, ettei tyynynpäällistä yht'äkkiä enää ollutkaan missään. Joten olin aika onnellinen tehdessäni tämän "löydön" siellä keltaisten muovipussien vilinässä...


Tyyny päätyi nyt samaisen makuuhuoneen virittelyn yhteydessä koristamaan vauvan sänkyä sen sinisen kaverinsa seuraksi (tuohon vasemmalle puolelle jää meidän sänky). Emme tiedä onko tulokas tyttö vai poika, mutta ainakin on nyt pedattu sävy sävyyn!



Muuten tässäkin on kaikki muu vanhaa; nämä Hannasin taulut ovat joskus olleet meidän parisängyn yläpuolella osoittamassa minun (valkoinen tietenkin) ja miehen (ruskea, hihhii) puolia. Kuultomaalattu kaappi on ensiasuntooni ostettu Ikean kylpyhuonekaappi ja pinnasänky on minun vanha 70-luvulta!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Myyrä makuuhuoneessa (tai ainakin seinässä)


Minä olen selittänyt miehelle varmaan jo vaikka kuinka kauan ja kaikissa yhteyksissä, miten minä haluaisin myyrän värisen seinän. Jonnekin. Melkein mihin vain. Uskon, että myyrän väri olisi se ratkaisu moneen mielessäni kalvavaan sisustusongelmaan. Mies on yrittänyt ymmärtää... Siis että jotain harmaan ja ruskean väliltä.

No nyt oltiin siinä tilanteessa, että pelkkä vihoviimeisen verhotangon kiinnitys ei enää riittäisi makuuhuoneen viimeistelyyn -niin kauan olin tuota viimeistelyä odottanut, että olin tullut "ahneeksi". Ei, minä halusin MAALIA. Sitä myyrää. Sävy valittiin lopulta todella vauhdilla. Katsottiin kotona koneelta, mikä olisi se värisävy, ja se muuttui sitten kuitenkin vielä kaupassa. Eka väri näytti yllättävän vaalealta kaupan värikortissa, ja minähän halusin kontrastia. Ollaan nyt kerrankin rohkeita. Valittiin Tikkurila Symphonyn sävy Kontiainen:


Makuuhuoneessa oli siis ennestään kaikki seinät valkoisia, ja muuten väreinä beessiä ja vaaleansinistä (päiväpeitto). Maalasimme siis yhden seinän, ja vanha päiväpeitto käännettiin toisin päin tuon aiemmin postaamani (Makuuhuone työn alla) inspis-kuvan perusteella. Ainoa uusi juttu (kaikki muu on siis tuotu vanhasta kodista) on tuo Designer Guildin tyyny, jossa yhdistyy "liukuvärjätysti" valkoinen, harmaa ja tummanruskea. Makuuhuoneen uusi ilme näyttää tältä (mutta valmista on tuskin koskaan; mattoakaan ei ole kun haaveilemme ehkä edelleen valkoisesta lattiasta):





Tässä petauksessa on aika romanttinen meininki (sallittakoon se kun kyseessä on makuuhuone), mutta modernimpaa ilmettä saa vielä lakanat vaihtamalla. Nämä lakanat ovat kuitenkin yhdet mun lemppareista -olen ostanut ne kymmenisen vuotta sitten (!) opiskelijan pienellä budjetilla Laura Ashleyltä...


Niin ja vielä siitä myyrästä: mies pyöritteli mielessään tuota maalin nimeä. Kontiainen. Etäisesti tuttu sana... Se tarkoittaa kuin tarkoittaakin myyrää!