sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Heille


Perheen yhteinen loma on nyt vietetty ja olemme palanneet kotiin. Ennen muita juttuja haluan kuitenkin omistaa tämän viestin kaikille viime viikonlopun uhreille, heidän omaisilleen ja iskuista selviytyneille.

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä." Näin upeasti sanoi eräs nuori Utøyan selviytyjä. Ja lapset, he ovat niin esimerkillisen taitavia ja pelottomia tässä(kin) asiassa. Kuvassa on kesäillassa syntynyt lomarakkaus, jolle osapuolet suunnittelevat jatkoa. Tuttavaperheen poika meinaa vaihtaa pikkuveljensä meidän tyttäreemme...

Toivottelen rakkautta sunnuntai-iltaanne!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Saaressa



Täällä yksi väsynyt mutta onnellinen hei! Viime päivät ovat olleet aikamoista tunnekuohuntaa; eilen olisin kovasti toivonut olevani joku muu karskempi kaveri, kun lähes koko paluumatkan saaresta kotiin vain itkeä tihutin. Tuntui ylipäätään haikealta lähteä, ja erityisen kurjalta tuntui jättää isä sinne ihan yksin (nämä ovat kai näitä ikuisia avioero-lapsien ongelmia). Vaikka puitteet ovat alkeellisuudessaan haastavat, meillä oli mukavaa... Maalla on myös aina oma ihana kesäinen tunnelmansa.




Letti on mökkieleganssia parhaimmillaan; kun aurinko vielä vaalentaa entisestään käsitellyn osan hiusta ja juurikasvu loistaa tyyliin vastarannalle asti, ranskalainen letti pelastaa paljon! ...silti pitäisi kyllä varata kampaaja asap, huh.

Ehkä ensi kesänä isän saaressa voi kuitenkin jo käyttää fööniä ja kiharrinta, sillä olimme todistamassa, kuinka saareen vedettiin sähkökaapeli. Oli muuten tosi hassun näköinen tuollainen proomu-systeemi tuolla Saimaalla, pienen lahdenpoukaman rannassa (taustan keltainen mökki on naapurin vielä vaatimattomampi pikkumökki). Meidän uteliaat olivat tietenkin heti yöpuvut päällä ihmettelemässä, pääsivät melkein jo kesätöihin Lappeenrannan Energialle ;)




Tänään olo onkin ollut kaksin verroin hilpeämpi, sillä sairaalareissun tuloksena meidän melkein jo lonkkavikaiseksi leimattu kuopus sai aivan terveen tytön paperit!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kesäkuvioita



Ollaan juuri tultu saaresta. Viikko ilman juoksevaa vettä tai sähköä. Yksi puuttuva pesukone ei siihen verrattuna ole siis mitään. No, sekin asia korjaantuu huomenna, kun uusi pesukone vihdoin saapuu. Toivottavasti korjaantuu myös meidän pikkuisin, huomenna on nimittäin edessä sairaalareissu. Tai toivotaan, että mitään vikaa ei löydy ja epätietoisuus loppuu...

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Uusi vanha



Vaikka pesukoneen puute ja siihen liittyvät selvitettävät asiat aiheuttavat extra-työtä, olen tosi iloinen, koska olemme saaneet muita kotiin liittyviä (pieniä) asioita tehtyä. Useammankin! Kuten tämä pieni hylly. Yritän mahdollisuuksien mukaan välttää kaiken väliaikaisen ostamista, ja olen mieluumin ilman jotakin esinettä niin kauan, kunnes löydän mieluisan. Niinpä lopulta monet ostamani tavarat ovatkin minulle sellaisia aarteita, että en halua niistä luopua. Tämän (alunperin pyökinvärisen) hyllyn olen ostanut ensimmäiseen omaan kotiini, jossa oli pyökinväriset parketit. Seuraavaan kahteen kotiin se ei sopinut mitoiltaan eikä väritykseltäänkään, ja niinpä se onkin asustellut varastossa purettuna.



Nyt lakka on hiottu pois ja mieheni on maalannut sen useammalla kerroksella valkoista Helmi-kalustemaalia. Siitä tuli ihan uuden näköinen. Muistan vieläkin kuinka sen opiskelijana pienistä rahoistani ostin... Yläpuolelleen se kaipaa vielä taulua tai peiliä, mutta tuliaiskukkaset ovat niin näyttävät, että seinä ei juuri nyt näytä alastomalta!

Hassua muuten, miten joskus "väärillä paikoillaan" olevat tavarat vaan sattuvat sopimaan ympäristöönsä. Nahkatakki on niin sopivasti portaiden värinen, että se on saanut roikkua tuossa koko helteiden ajan. Vyönkin taidan jättää tuohon esille kunnes sitä jälleen tarvitsen :)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Isin juhlapäivä


Meillä juhlittiin tänään miehen syntymäpäiviä. Esikoiseni rakastaa "kalastusta" (=ongintaa), ja oli sitä mieltä, että isikin sitä toivoisi. Niin aamumme sitten alkoi. Suloisinta ovat kuitenkin lasten kortit, ja erityisesti hiljattain kirjoittamaan oppineen esikoisen viestit. "Isile lomaa. Isin pitää sada nukua."



Mieheni saa myös yhden ison paketin, sillä pyykinpesukoneemme hajosi juuri viikonlopuksi. Meidän piti oikeastaan lähteä jo muualle lomailemaan, mutta jäimme kotiin selvittelemään asiaa. Vakuutusyhtiö haluaa korjaajan lausunnon ja korjaajaa saa odotella melkein viikon. Milloinkohan meillä lopulta on uusi kone? Luulen, että tämän jälkeen mieskin toivoo ihan vain pieniä paketteja! Saa olla vaikka pehmeitäkin.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ulkoruokintaa



Koska eilen oli niin mukavaa, kun saimme pitkästä aikaa vieraita, ja kotikin oli valmiiksi siivottu, kutsuimme tänään ex-tempore ystävät meille grillaamaan. Helteisissä päivissä kaikkein ihaninta ovat minusta pehmeän lämpöiset illat, jolloin voi istua ulkona kesävaatteissa vaikka kuinka pitkään, eikä edes minua palella. Aurinko värjää mäntyjen kyljet kauniisti lämpöisen oranssiksi.




Meidän yksinäinen Bacsac (josta kirjoitin jo täällä) on saanut kaverin, ja kaverukset yrtit sisäänsä. Nostin ne pöydälle, jossa ne olivat oikein komean kokoiset (isolla terassillamme haluaisin ryhmittää ne muuten vielä jonkun isompikokoisen kanssa). Sen lisäksi, että Bacsacit ovat nyt yrtteinensä pöytäkoristeena, minusta on hauska ajatus, että jokainen voisi niistä napsaista ruokaansa lisämakua oman valintansa mukaan.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kivan päivän ilta



Jos totta puhutaan, hetket (tai noh, koko edellinen päivä) ennen lähtöä tai vieraiden tuloa ei meillä ole niitä kivoimpia. Minä ainakaan en ole parhaimmillani, kysykää vaikka mieheltäni. Meillä kävi tänään mieluisia ja harvinaisia vieraita, mutta se, että olemme viimeiset pari viikkoa tehneet useampia kotiin liittyviä "pikkuremontteja" tarkoittaa tietenkin sitä, että meillä vallitsi normaaliakin hirveämpi kaaos. Kun muutos on toteutettu, lopputulos on parempi kuin lähtötilanne, mutta sitä edeltää se hirvittävä sekamelska, paljon pahempi kuin ennen muutokseen ryhtymistä. Stressi oli siis kova, kun yritimme taistella aikaa vastaan ja saada kotimme vieras-kelpoiseksi.




No hups vaan, huomasin alkuviikosta, että mieheltäni saama lahjakortti oli juuri umpeutunut, joten äkkiä "paniikkiaikaa" varaamaan! Onneksi joustivat hoitolassa ja sain vielä käyttää lahjakorttini. Niinpä minä lähdin vielä loppumetreillä hemmoteltavaksi. Tietenkin vielä mies oli valinnut sen kaikkein ylellisimmän kasvohoidon, joten hoitoaika oli lähes kaksi tuntia. ...mitäköhän mies mahtoi tuumata, kun sai tekstiviestin, että olen kotona 15 minuuttia ennen vieraiden tuloa? Minulla oli kyllä kerrankin oikein mukavat hetket ennen vieraiden tuloa...




Paita Gant, farkkuhame Esprit (vanha), vyö Tommy Hilfiger (vanha)
Kylään saimme lopulta onnellisesti Näköisiäkulmia:n Hannan perheineen. Olemme aikoinaan tutustuneet opiskellessamme Ruotsissa, ja vaikka molemmat asumme kuitenkin Suomessa, näemme ihan liian harvoin. Sen verran pitkä maa tämä Suomi on!

Oli kivaa. Oli lämmin. Mansikkajäädykekkin suli (sitten kun se suostui irtoamaan vuoasta).

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Tik tak




Sairastaminen kesällä pitäisi kieltää ihan kokonaan. Sen lisäksi, että sairastaminen on muutenkin kurjaa olipa sairaana lapsi tai ihan itse (meillä sekä että), tuntuu että kauniit kesäpäivätkin menevät ihan hukkaan (paitsi että ne tuntuvat kyllä pidemmiltä, kun vaan odottelee että jälkikasvu simahtaisi, hah). Kun on kesä, myös avun saaminen on melkein mahdotonta, koska sekä äitini että anoppini ovat molemmat menossa koko kesän. Ihanaa tietenkin, että he ovat aktiivisia ihmisiä ja nauttivat kesästä, mutta noin niin kuin omaa napaa kaivellen... Miten on mahdollista, että miehen harvat menot osuvat tietenkin juuri tähän samaan saumaan? Aina.






Minä olen kuitenkin saanut laskea niitä minuutteja Metronistan palkintokellostani, ei ihan paha! Ihailin myös kovasti kaunista purkkia ja paperipussia mihin lahjani oli pakattu. Ilahdun aina tällaisista asioista, kyllä kaunis pakkaus (tai kaunis lahja) on osa sitä saamisen iloa. Niin, ja koska musta ranneke lähetetään myöhemmin, sain yllätykseksi tuon sinivihreän rannekkeen. Hyvä asiakaspalvelu on toinen asia, jota arvostan kovasti!




...nyt kynsiä lakkaamaan ja jalkoja hoitamaan. Poikani on jostakin syystä kovin huolissaan siitä, että äidin kantapäät murtuu (?!), ja se tekee "jalkatarkastuksia". Pakko siis huolehtia itsestään ;)


sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Röyhelöitä

Paita Sand/Stockmann.com, shortsit H&M


Paikkasin valkoisten paitojen suurta puutetta tällä ale-löydöllä ja se pääsi suoraan käyttöön. Nettikaupoista on alessakin kiva ostella, koska ne eivät tunnu/näytä niin nuhjaantuneilta, kuin kaupoissa aikapäivät roikkuneet, kaikkien hypistelemät vaatteet. Hassua, mutta tällainen ohut kangaspaita on muuten helteellä paljon mukavampi (vaikka onkin pitkähihainen), kuin trikoinen puuvillatoppi.





Röyhelöiset ovat myös pionit, jotka toin koko pitkän matkan Itä-Suomesta, entisen mummolan pihalta, kotiin maljakkoon kukkimaan. Ne avautuivat juuri sopivasti meidän siellä ollessamme. Olisi ollut synti jättää ne sinne kukkimaan, kun kukaan ei jäänyt sinne niitä ihastelemaan! Hassua, mutta vielä jokunen vuosi sitten pidin pionia keskikesän kukkana, sillä mummolassa ne olivat aina kauneimmillaan mummin syntymäpäivänä heinäkuun puolivälissä. Olinkin ihan yllättynyt, kun täällä etelässä oman pihan pionit kukkivatkin jo kesäkuun alkupuolella (ja kukinta on nyt melkein jo ohi, nyyh)! Yllättävän hyvin ne kestivät automatkan, tosin mustasukkainen tuuletin, jota ilman meillä ei voisi nyt olla, kiusaa hävyttömästi pöllyttämällä kukkapoloja.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Loma-asuntomessuilla

Tänä vuonna loma-asuntomessut (avoinna 27.6 -10.7.2011) ovat Mäntyharjulla, eli mukavasti meidän kesäreittien varrella. Asunto- ja loma-asuntomessuilla käyminen on aina kuulunut minun kesääni, sillä molemmat vanhempani ovat arkkitehtejä. Pienenä en tästä perinteestä nauttinut pätkääkään, vain messujen metrilakusta. Nykyisin messuilla käyminen on sekä mielenkiintoista, että myös nostalgisia lapsuusmuistoja herättävää...

Lähdimme siis tiistaina pienelle reissulle, ja Mäntyharju oli aivan ajoreittimme varrellla. Meidän vaan meinasi käydä vähän köpelösti, sillä tarkoitus oli poiketa messuilla menomatkalla. Noh, lähtö viivästyi, ja tuntui järkevämmältä ajella suoraan Itä-Suomeen ja jättää messut paluumatkalle. Mutta paluumatkalle vasta pääsimmekin myöhään liikkeelle, emmekä meinanneet ehtiä messuille ollenkaan! Messut ovat avoinna päivittäin vain klo 10-18 ja sisään pääsee klo 17 asti. Lopulta ehdimme kuin ehdimmekin, mutta aikapulan vuoksi kiersimme vain mielenkiintoisimmat kohteet. Kamerakin minulta unohtui kotiin, ja jokunen kuva räpsäistiin vain äitini pokkarilla, jonne kuvat sitten vielä tietenkin jäivät... Olin aika yllättynyt, miten huonot kuvat messusivuilta löytyy, joten harmittaa!

Minun sydämeni suli heti ensimmäisessä käymässämme kohteessa - eli kohteessa numero 4 Plushuvila. Mökki oli sisustusta (Vepsäläinen) ja maisemaa myöten aivan mahtavan upea, eivätkä nämä kuvat tee oikeutta avaralle ja valoisalle kohteelle. Keittiöstä ruokatilan kautta olohuoneeseen jatkuvan yhtenäisen tilan seinä oli katosta lattiaan lasia, ja siitä avautui järvimaisema. Makuuhuoneissakin oli jokaisessa koko seinän levyinen ikkuna, joka ulottui katosta lattiaan. Kohteen pohjapiirrustus löytyy täältä.








Toinen kohde, josta pidin myös kovasti oli kohde numero 17 Lokki, josta sentään löytyy vähän paremmat kuvat. Jostakin syystä tämä kohde ei tuntunut niin valoisalta kuin tuo Plushuvila, vaikka näkymät olivat tässäkin kohteessa pitkältä sivulta suoraan ulos järvelle. Järvenpuoleiselle terassille avautui pariovi luonnollisesti olohuoneesta, mutta terassille pääsi myös sekä kylpyhuoneesta että "vanhempien makuuhuoneesta". Mahtavaa! Kohde oli pitkälti kalustettu Artekin kalustein. Kohteen pohjapiirrustus löytyy täältä.






Vaikka mökin rakennus (varsinkaan näin suureellisten mökkien!) ei ole ihan ajankohtaista, olimme todella tyyyväisiä, että pääsimme messuilla käymään. Kaiken kauniin katseleminen kun on sekin vaan niin mukavaa, ja voihan mukaan aina tarttua ideoita omaa kotiakin varten (varsinkin kun osa kohteista oli ihan omakotitaloja autotalleineen päivineen). ...ehkä kuitenkin lottoan pitkästä aikaa! ;)

P.S. Viimeinen kohde, eli kohde numero 22 Luukku, on varmaankin saanut eniten huomiota osakseen, onhan sen näytteilleasettajakin Aalto-yliopisto. Tämä kohde oli vain kovin pieni, eikä sieltä näkynyt järvelle -pahin puute tässä kesämökissä kuitenkin oli, ettei siellä ollut lainkaan saunaa!