Matkakuumetta

Hirmuinen matkakuume täällä. Suunnittelimme, jälleen kerran, lähtevämme New Yorkiin pääsiäisenä, mutta tuo kaupunki on osoittanut sellaiseksi, että jostakin kumman syystä emme taida päästä sinne ikinä. Mutta tällä kertaa emme päässeet "edes" Pariisiin, joka on ollut se kohde jonne yleensä olemme New Yorkin sijaan päätyneet.

Pariisi on ihana, ja monenkin matkan jälkeen siellä olisi nähtävää. Parasta kaikesta on kuitenkin vain tunnelmasta (ja leipomoiden valikoimasta) nauttiminen. Pariisi on ihana, koska minun erittäin vähäinen ranskankielen taitoni on rutkasti parempi kuin monen paikallisen englanninkielen taito. Jopa minä pääsen eroon täydellisyyden tavoittelusta, ja annan mennä. Ja sitten viitotaan ja hymyillään ja tullaan välillä erittäin väärin ymmärretyiksi, ja ne kylmiksi parjatut pariisilaiset tuntuvat silti suhtautuvan ihanan sympaattisesti. Olisi taas ihan pakko päästä sinne. Voi miten hienoa olisikaan, jos työmatkat joskus suuntautuisivat sinne; työntekokin olisi siellä varmasti ranskalaisen kepeää?

Karussa

Hei, täällä ollaan. Kiitos jokaisesta ihanasta viestistä ja monesta uudesta lukijasta. Kaikki olen ottanut kovasti onnellisena vastaan (ja viesteihinkin tulen vastaamaan kun vain alkuun pääsen)! Täällä päässä tuli tahaton blogikatko kun sairastuin, mutta silti se kaikkein suurin syy taukoon oli mies. Yksi ilta koko työhuone oli laitettu pinoon ja pakettiin ja mies ilmoitti, että NYT se alkaa, työhuoneen remontti. Minä nieleskellen tuijotin vuorotellen saavuttamatonta tietokonetta ja miestä ja yritin vastaanottaa tätä kuitenkin pohjimmiltaan positiivista uutista. Kaikille teille siis, joilla jokin kodin parannustyö on odotellut laittajaansa, suosittelen lämpimästi pientä Pariisin reissua. Luulen, että joku muukin kaupunki ehkä saattaa tulla kyseeseen.

Tässä vielä tälle illalle valtava kuvapaketti Pariisin reissulta, meidän karkumatkastamme. Suurin osa kuvista on meidän juhlapäivältämme. Kuten huomaatte, osaamme olla ihan ällöjä, ja kävimme (miehen idea!) laittamassa lukon tuonne sillalle muiden lukkojen joukkoon (samana iltana söimme vastapainoksi illallisen pienessä ravintolassa nimeltään Kananper*e, Cul de Poule).

Niin ja osaa ne tehdä Efva Attlingilla kauniimpia paketteja. Tämä yksilö näyttää siltä, kuin se olisi päätynyt kuopuksemme käsittelyyn, mutta oikea syy on se, että paketti oli salakuljetettu kameralaukun pohjalla, missä ahnaat tarranauhat olivat käyneet sen kimppuun... Mutta sisältö oli tietenkin täydellinen, jo vuosi sitten täällä blogissani ihailemani Holy Love, juuri sopivasti romanttinen ja pöhkö kun juhlitaan ihan hullua ensitreffien kadettakymmenettä vuosipäivää.

Mukavaa viikonloppua!

---

Here we go again! There has been a blog silence due to illness, but the biggest reason to blame is my husband who started to renovate our guest room where the computer is... So I can warmly recommend a trip to Paris (some other nice cities might also do it) if your home is also waiting for some inpiration to FINALLY start with renovating! These "motivational" pics are from our trip to Paris - this is how we spend our special day in the end of October. The perfect necklace I got from my husband is from Efva Attling.

Have a nice weekend!

Laskeudutaan

Bonsoir! ...ja laukussa ei todellakaan ollut leipää ja piimää vaan! Ei kertaakaan. Pariisissa ehkä parasta ovat leipomot, ja leipomoissa leivokset.

Nyt yritetään saada taas kiinni arjesta. Viereinen tontti on matkan aikana muuttunut valtavaksi työmaaksi ja yksi lapsistamme harrastaa poissaolon jälkeistä kostotoimintaa. Toisella taas on jo neuvottelut käynnissä josko mummolaan voisi muuttaa, edes yhdeksi päiväksi joka viikko. Hmm.

Matkasuunnitelma

Kyllä, me lennämme viikon kuluttua Pariisiin! Alun perin meidän piti lähteä vihdoin ekaa kertaa Barcelonaan, mutta lennot olivat ihan käsittämättömiä, me kun emme halua paluulennon lähtevän klo 06.00 aamulla (mahdollisesti vielä joku 6 tunnin vaihto tyyliin Bratislavassa). Tuohon nähden lippujen olisi pitänyt olla lähes ilmaiset, mutta ei, ne olivat huomattavasti kalliimmat kuin esimerkiksi nämä varaamamme liput. Nähtävästi Pariisi on se meidän juttumme, olemme juuttuneet tuohon kaupunkiin (tämä on neljäs yhteinen reissumme sinne). En kyllä valita. Itse asiassa totesimme, että siellähän me juhlimme vuosipäiväämme tasan 10 vuottakin sitten, joten tämähän on vähän niin kuin perinne jo.

Matkasuunnitelmaan kuuluu kunnon yöunia ja päämäärätön hengailu (leipomosta toiseen). Pariisissa on joskus todella vaikea löytää hyvää ravintolaa (eikä sellaista joka elää vain sillä että viattomat turistit sattuvat eksymään sinne "syömään" kauheaa moskaa), mutta leipomot eivät petä koskaan. Olemme monesti napanneet lounaaksi jotain herkullista piirakkaa ja jälkiruuaksi ihania leivoksia ja macaronseja. Olen myös yllättynyt siitä, kuinka kohteliaita pariisilaiset ovat. Ranskankielen taitoni on kielistäni huonoin (=pari sanaa), mutta silti meihin on suhtauduttu hyvin. Myös silloin, kun yritin tilata lounaaksi voimistelua vihannespiirakan sijaan (le gym - legumes).

Matka huipentuisi, jos löytäisin Pariisista vihdoin itselleni ruskeat nahkasaappaat. Luulisin ainakin, että siellä olisi enemmän varrestaan tarpeeksi kapeita malleja. No, visa saa voimistella joka tapauksessa ainakin lastenvaateliike Sergent Major:ssa -suloisia ranskalaisia vaatteita lapsille (hintataso suunnilleen kuin Zaran lastenvaatteilla).

---

We will fly to Paris next week and even thought this is our 4th time in Paris, I am so exited. Love love love that city! We are going to sleep well, eat hundreds of macarons and just enjoy our time. It would be nice to find something nice for myself (for example braun leather booties), but if not, I know my credit card will any way get some exercise at Sergent Major's (beautiful French clothes for children, equal price level as in Zara).

Tänne

Liput ja hotelli varattu, ja tänne kuvien kaupunkiin me siis lähdemme ensi viikolla. Kuka arvaa mikä lopulta on matkakohteemme? Matkalle on tietenkin aina ihanaa lähteä, mutta erityisesti nyt. Yksi sukkahousuinen tyyppi haluaa herätä aamuisin klo 5.00. Minä täytän keittiön ja eteisen alalaatikot 52 päivässä ja tyyppi tyhjentää ne 53 kertaa.

Eikä se vielä mitään. Meidän poika (4v.) on elänyt haasteelisempaa vaihetta jo noin vuoden. Meillä on tarhasta paperi, jossa lukee mustaa valkoisella, että poika on johtajatyyppiä. Ajattelin ehkä teipata sen seinälle  muistuttamaan, että ei tämä ihan turhaa työtä ole tämä kasvatustyö mitä teemme. Ihan koko Suomen tulevaisuuttahan tässä ajatellaan. ;) Ai että miten se johtajuus sitten käy ilmi? No esimerkiksi siten, että kun poika päättää karata tarhan viereiseltä urheilukentältä, se käännyttää matkallansa kolme kaveria mukaan sinne pöpelikköön.

Pääsemme reissuun ihan kahdestaan, ja ainoa huolehdittava asia on mistä löydämme seuraavan kivan kahvilan tai ravintolan!

---

These pictures are from the city we are going to travel next week - do you guess our destination? Can not wait - just me and my husband! In the meantime our early birds (I call it early if they wake up at 05.00 in the morning... ) will spend quality time with their grandmothers.