Pahan teossa, mutta hiljaa (kunnes ne tyhjät pullot alkavat kolista)
Hei koti, olethan taas home sweet home?
Palasin juuri pidennetyltä viikonloppureissulta. Äitiysloman (tai nyt ei edes tarvitse vääntää puujalkavitsejä tuosta äitiysLOMASTA kun oikeasti olen nyt jo virallisesti hoitovapaalla) parhaita puolia on ehdottomasti se, että voi lähteä (lähes) tuosta noin vain reissuun, kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Huonoja puolia on se, että syyllinen, "seinien kaataja", lähtee aina mukaan. Luulen, että meidän kuopuksesta tulee oopperalaulaja. Sen verran vahvat keuhkot sillä on, ja kaikki modernin suuntauksen riitasoinnut hallussa. Voi vetää ihan yhden miehen showta reilusti oopperalta vaaditun ajan, eli useamman tunnin. Missä vain -ei ramppikuumetta! ...hampaita tulossa kai.
Edessä on jännä viikko. Sen lisäksi, että voi arvuutella mikä päivä ne hampaat puhkeavat, selvitettävänä on omia työkuvioita (milloin töihin?!!) ja esikoisen koulun alkaminen. Tunteikas viikko huipentuu hääpäivän juhlintaan viikonloppuna!
2 kommenttia:
Meillä on täällä toinen oopperalaulaja. Tässä viikon verran olemme saaneet konsertin joka ilta. En tiedä mistä syystä, kun alahampaat ovat jo puhjenneet, enkä usko ylähampaiden tulevan heti perään kuitenkaan.
Meilläkin on jo 7 näitä etuhampaita, joten olen aika ymmälläni, että poskihampaitako nyt jo tulee? Tosin jos meillä epäiltiin kovinkin myöhässä sitä lonkkaluksaatiota, niin kai tämä voi sitten olla joku myöhäiskoliikkikin ;)
Lähetä kommentti