Täällä yksi väsynyt mutta onnellinen hei! Viime päivät ovat olleet aikamoista tunnekuohuntaa; eilen olisin kovasti toivonut olevani joku muu karskempi kaveri, kun lähes koko paluumatkan saaresta kotiin vain itkeä tihutin. Tuntui ylipäätään haikealta lähteä, ja erityisen kurjalta tuntui jättää isä sinne ihan yksin (nämä ovat kai näitä ikuisia avioero-lapsien ongelmia). Vaikka puitteet ovat alkeellisuudessaan haastavat, meillä oli mukavaa... Maalla on myös aina oma ihana kesäinen tunnelmansa.
Letti on mökkieleganssia parhaimmillaan; kun aurinko vielä vaalentaa entisestään käsitellyn osan hiusta ja juurikasvu loistaa tyyliin vastarannalle asti, ranskalainen letti pelastaa paljon! ...silti pitäisi kyllä varata kampaaja asap, huh.
Ehkä ensi kesänä isän saaressa voi kuitenkin jo käyttää fööniä ja kiharrinta, sillä olimme todistamassa, kuinka saareen vedettiin sähkökaapeli. Oli muuten tosi hassun näköinen tuollainen proomu-systeemi tuolla Saimaalla, pienen lahdenpoukaman rannassa (taustan keltainen mökki on naapurin vielä vaatimattomampi pikkumökki). Meidän uteliaat olivat tietenkin heti yöpuvut päällä ihmettelemässä, pääsivät melkein jo kesätöihin Lappeenrannan Energialle ;)
Tänään olo onkin ollut kaksin verroin hilpeämpi, sillä sairaalareissun tuloksena meidän melkein jo lonkkavikaiseksi leimattu kuopus sai aivan terveen tytön paperit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti