keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kuka siellä?


Paita Sand, shortsit H&M, meripihkakoru Baltian tuliainen


Minua ihan kauheasti kiinnostaisi tietää, kuka sinä olet? Suostutko paljastamaan itsestäsi jotakin, jos minäkin kerron jotain itsestäni? Olisi niin kivaa tietää sinusta jotakin! ...ja onko jotain tiettyä, mistä toivoisit postausta, jotakin enemmän ehkä, tai jotakin vähemmän?

Minun mahanimeni oli Onnimanni ja minusta piti tulla Lauri. Kas kummaa, mahanimi muuntui sitten tyttömäisemmäksi Annimanniksi, ja minua kutsuttiin siksi aika pitkään, vaikka sain ihan oikean tyttöjen nimenkin.

Olen naimisissa nuoruuden ihastukseni kanssa. Tarkemmin ottaen, olin 14-vuotias, kun ihastuin tähän punaposkiseen poikaan. Tarvittiin vähän onnea ja piiiiitkiä katseita, että treffeille päädyttiin. Minä en rohjennut pojalle sanoa mitään (eikun sanoin kerran bussissa, että Moi!), se kun oli katsokaas jo ysiluokalla. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen jotakin tapahtui, satujen paha noita ehkä ilmaantui, enkä tiennyt pojasta mitään vuosiin, ikuisuuksiin. Tapasimme sattumalta uudelleen vappuna -99, ja siitä se vähitellen johti tähän, omakotitaloon ja kolmeen lapseen.

Olen pyörtynyt elämässäni kaksi kertaa. Hiihtohississä ja viulutunnilla... Viulua en soittanut ihan yhtä huonosti kuin veljeni, jota kummisetä-opettajani PYYSI lopettamaan. Siis koko harrastuksen, ihan kokonaan.

Värjäsin eilen tukkani kotivärillä, jotta saisin ylikasvaneet raidat piiloon. Mies ystävällisesti noukki värin kauppareissulla, ja nyt olen... Brunetti. Siis TODELLA tumma. Mutta hei, ne raidat ei kyllä enää näy.




Blogini nimi on alkanut vaivata minua koko ajan enemmän. En meinannut aikanaan löytää mitään sellaista blogiosoitetta, joka ei olisi ollut varattu. Ahdistusta ei ole lievittänyt ainakaan se, että hyvin samankaltainen nimi on toisella suositulla (ulkomaisella) blogilla. En halua, että kukaan ajattelee minun ratsastavan jonkun toisen nimellä. Niinpä olen päättänyt vaihtaa blogin nimen, siis nyt kun pitkällisen hauduttelun jälkeen keksin jotain sopivampaa! Sellaista, mikä kertoo samalla minusta jotakin. Pysy kuulolla, uusi nimi selviää pian ;) (ainakin alkuun blogin osoite on kuitenkin sama)


Nyt on sinun vuorosi!

Some things about me... But who are you? It would be nice to hear a couple of words of my international readers -if I have some!

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen uusi blogisi lukija. Kaikkein mieluiten luen vaatteista ja päivänasuista.

Minäkin olen naimisissä nuoruudenihastukseni kanssa. Olimmme 13. kun kohtasimme ja meidän väliimme ei tullut noita. Menimme naimisiin yli 10 vuotta sitten ja edelleen olemme onnellisia yhdessä, vaikka moni tätä teinirakkautta epäilikin :)

hilla

Annimanni kirjoitti...

Hilla: Ensimmäinen rohkea ;) Kiva kun jätit merkin itsestäsi ja tervetuloa! Ihanaa, että siellä on toinenkin teinirakkauspari. Me juhlimme edelleen tuota meidän ensitapaamisen päiväämme, josta muuten tulee syksyllä kuluneeksi 20 vuotta (hui -saa kuulostamaan kovin vanhalta!)

Outi-Hyypiön elämää kirjoitti...

Ihanan romanttinen tarina, ja se on tosi. Täähän on kuin elokuvista. Tämä pistää uskomaan rakkauteen, ihanaa.

Itse en ole ihastukseni kanssa naimisissa, itseasiassa en koskaan voinut kuvitellakkaan meneväni aviomieheni kanssa naimisiiin :)
Olimme työtovereita ja meillä on ikäeroa 3 vuotta, ikäero tuntui vain kovin paljon isommalta. Tyttöjen kanssa aina kiusoittelimme miestäni, mutta työporukan terassikierros vuonna 1998 muutti kaiken!

Hanna kirjoitti...

Pitää ekaks sanoa, että ihana asu sinulla!
Minä tapasin mieheni nuorena lukiolaisena, tuloksena kolme tenavaa, omakotitalo ja farmariauto ;) Lapset jo koululaisia ja miehen kanssa edelleen kimpassa ollaan =)

Annimanni kirjoitti...

Outi: No mutta teidän asetelma kuulostaa siltä, että sähinää löytyy, kun on tuollainen "yllätysmies" ;)

Hanna: Kiitos :) Koulurakkautta siis teilläkin, aika suloista. ...kohta voi siis jo odottaa, että esikoinenkin löytää tulevan miehensä, kun aloittaa nyt koulun!

Heidi kirjoitti...

Suht uusi lukija täälläkin vaan hei! Bongasin blogisi joskus jonkun toisen blogin kommenttilaatikosta (ehkä Rillan, Marjan tai Kalastajan vaimon?), josta päättelin, että sulla on aika samanikäinen vauva (eli kohta jo ...lapsi!) kuin itselläni ja niinpä halusin kurkistaa sinunkin blogiisi. Että millaista elämää muut samanikäisten lasten äidit viettävät :) Hyvät kuvat ja kivat asut saivat palaamaan uudelleenkin ja lisäämään blogisi syöte-listaani. Kiitos siis blogistasi ja samalla anteeksi, etten ole aiemmin saanut aikaiseksi kommentoida.

Mukavaa viikonloppua Suomeen!

Annimanni kirjoitti...

Hei Heidi, tosi kiva, että nyt ehdit jättää viestin itsestäsi :) Kyllähän se niin on, että tuollaiset melkein-ihmiset vievät niin paljon aikaa ja energiaa, että itsellänikin blogien lueskelu yleensä jää vain lueskeluksi ;)

K kirjoitti...

Minäkin käyn täällä ihan säännöllisesti. Minut sinä tiedätkin; naisellista, aika klassista vaatemakua, toimeliasta taaperoa, ja modernia sisustusta.

Enia kirjoitti...

Yksi ahkera lukija jättää jäljen itsestään!
Olen itäsuomalainen, rakennusyrittäjän vaimo, sekä kohta 2-vuotiaan touhukkaan taaperon äiti. Naimsiin mentiin kaksi viikkoa sitten, tasan kuusi vuotta ensitapaamisen jälkeen.

Varsinainen rakkaustarina teilläkin. Miten ne aina herkistääkin... :)

Annimanni kirjoitti...

K: Kiva silti, että jätät taas merkin itsestäsi :)

Enia: Hauska "tutustua" :) Paljon onnea vastanaineille ja ilmeisesti myös onnea voi toivottaa uudelle kodillekin..?

Päivi kirjoitti...

Olen lukenut jo hetken aikaan, mutta en ole tainnut jättää merkkiä... No jos jatkossa vähän ahkerammin :)

Olen naimisissa myös nuoruuden rakkauden kanssa :) Ollaan oltu ikuisuus yhdessä. Lapsia löytyy yksi poika 1v4kk ja itse olen pian töihin palaamassa hoitovapaan jäljiltä...

Annimanni kirjoitti...

Hei Päivi, jee, me voidaan kohta perustaa joku koulurakkaus-klubi, sillä aika monta meitä tuntuu tässä olevan :) Oi, tsemppiä vaan sitten töiden aloitukselle ja jälleen uudenlaiselle elämänvaiheelle!

Piitu kirjoitti...

Minä kuljeksin blogiisi visuaalisuus-lapsiperhe-työ- aiheiden johdattamana. Itse olen kolmenkympin korvilla oleva kahden pikkuruisen pojan äiti. Ne ruuhkaiset vuodet ovat siis nyt käsillä, vaikka tällä hetkellä vielä äitiyslomalla olenkin. Ja kun nyt tästä rakastumisaiheesta on puhuttu, niin kerronpa, että minä en sitten ole minkään koulurakkauden kanssa naimisissa, sillä vastinkappaleeni löytyi vasta kypsässä 25 vuoden iässä hurjista uudenvuodenbileistä :)

Kuulemisiin, seuraan blogiasi jatkossakin!

Annimanni kirjoitti...

Heippa Piitu, olen aina inhonnut sanaa ruuhkavuodet, mutta myönnettäköön, että alan ymmärtää tuota ilmaisua nyt ;) Wau, joku siis on todella löytänyt puolison bileistä - luulin sen melkein olevan jotain urbaanilegendaa. Itse olimme ystäväni kanssa aina niin pettyneitä, kun ei sitä ihanaa miestä vaan löytynyt, vaikka toiveikkaina aina lähdimme juhlimaan viikonloppu toisensa jälkeen, heh.

TinttiP kirjoitti...

Naikkareiden kautta matkassasi mukana ollut jo monta vuotta :) Kuopuksemme syntyivät muutaman päivän erolla ja naimisissa miehen kanssa, jonka tapasin 14-vuotiaana. 20v vuosipäivää juhlittiin heinäkuussa :). Tykkään valokuvistasi ja myönteisestä suhtautumisestasi anoppiisi ;). (se kun tuntuu olevan todella harvinaista tässä maassa...)

(- Minttu_77)

Annimanni kirjoitti...

Heippa Tintti, hurjaa, miten onkin monta asiaa mennyt yksiin! Meillä on tuo maaginen 20v.-päivä lokakuussa mutta kas vain, meillä on myös kuopuksen 1v.-juhlat samana päivänä. Lapset ovat ovelia... Mielessä jo hetken aikaa siinsi joku ihana kaukainen matkakohde meille kahdelle vuosipäivän kunniaksi.