maanantai 8. elokuuta 2011

Sarjassamme mielenkiintoiset sisustusratkaisut

Joskus voi vain ihmetellä, kuinka ihan pienet asiat jäävät roikkumaan. Onneksi on kerran vuodessa kesälomaa (siis miehellä), jotta edes jotakin pientä saa eteenpäin, ja sitä tuntee olevansa hyvä ja ahkera lomalainenkin siinä samalla.

Meidän kodissa on jokseenkin kummallisia sähköpistoke- ja sähkökatkaisinratkaisuja. Jos itse ratkaisussa ei ole kummallista, niin toteutuksessa; meidän olohuoneessa koko pitkä sähkökatkaisinrivi on niin vinossa kuin vain olla ja saattaa. Kuvaa ei ole saatavilla, koska arvatkaa miten olen tämän ratkaissut? Siirtämällä pianon sille seinälle, koko kytkinrivistön eteen. Hankalahan niitä valoja on käyttää, mutta onneksi sitä näin kesällä ei edes muista. Mielenkiintoinen sisustusratkaisu numero yksi siis.

Talon rakentaja on lisäksi halunnut jokaisen sähköpistokkeen yhteyteen laittaa myös antenni- ja puhelinpistokkeen, jolloin jokaikinen pistokerivi on ihan kamalan pitkä. No se on pientä. Mutta entäs tämä?




Kai teillä kaikilla muillakin on sähköpistoke portaissa? Vaikka siltä varalta, että sitä joskus haluaa ajaa partansa vaihtelun vuoksi siellä? Tätä pistokeratkaisua meillä on (v)ihasteltu lähes puolitoista vuotta. Joku on joskus pitänyt tuossa vieressä tauluakin, sillä tuon mallina olevan sinisen taulun kohdalla oli naula valmiina. Minulla oli kaksi taulua, jotka olen halunnut tuohon sijoittaa, mutta sitten tuo pistoke tuijottaa silmineen kuin kolmas taulu. Joskus mietin, että ripustan sen ympärille kehykset.

Nyt vihdoin tuli mitta täyteen (ja löysimme sopivan mittaisen ja tukevan tauluhyllyn, mikä sekin ole urakka sinänsä -jouduimme vielä lopulta maalaamaan sen itse) ja pistoke laitettiin piiloon. Mieheni vaihtoi siihen samalla sellaisen litteän peitelevyn, eli periaatteessa sen olisi nyt saanut piiloon isolla taululla eikä se olisi sieltä alta "pönksöttänyt", mutta sellaista taulua meillä ei nyt ole. Sen sijaan siis pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa: tauluhylly seinään ja siihen kaksi taulua, joista toinen nyt peittää sen levyn, joka peittää pistokkeen. Taulut saivat vielä vierelleen kukkia liiallista symmetrisyyttä rikkomaan. Mielenkiintoinen sisustusratkaisu numero kaksi on siis ratkaistu mielenkiintoisella sisustusratkaisulla numero kolme...






Ensimmäisen näistä Hannu Hyrskeen grafiikoista olen saanut sattumalta (!) äidiltäni joululahjaksi jouluaattona 2003, päivänä jolloin aloin (vihdoin) epäillä odottavani esikoistani. Taulun nimi on muuten "Luontoäiti", ja siinä äitivaris kantaa selässään pientä poikasta...


P.S. Huomasin, että blogini uusi nimi ei ole automaattisesti päivittynyt blogiini viittaaviin linkkeihin esim. blogilistoilla. Onko jotain, mitä minun olisi pitänyt huomata tehdä, vai vaihtuuko blogin nimi uuteen vain sitä kautta, että blogiini linkitetään uudelleen? Pahoittelut tästä sählingistä.

5 kommenttia:

Piitu kirjoitti...

Ei tuota pistoketta ois edes huomannut kun nuo teidän portaat on niin IHANAT! :)

Hanna kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Piitu, eli ei vieraat olisi pistorasiaa edes huomanneet, kun ympäriltä löytyy niin paljon kaunista katseltavaa. Meillä yksi (niitä siis useampi) kummallisuus on tuuletinhormien määrä ja paikat, josta joskus bloggasinkin. Rakennusmiehiä ei todellakaan voi ymmärtää... Onnea muuten uudelle nimelle!

Annimanni kirjoitti...

Piitu & Hanna, voi että ootte ihania, mutta ei nyt kerrota miehelle, että se on tehnyt ihan turhaa työtä ;)

Citronella kirjoitti...

Näyttää tosi kivalta! Ei missään nimessä ollut turhaa työtä.

Täytyy päivittää blogisi nimi. Tuo vuodatus on ihan surkea, kun kunnollinen blogilista ei edes toimi ja muutenkin kaikki on alkeellista. Teinkin rakennusblogin blospotilla tuosta syystä ja eron huomaa.

Annimanni kirjoitti...

Kiitos, olen kyllä kovin tyytyväinen, eikä lapsetkaan ole vielä keksineet roikkua tuossa hyllyssä ;) Tuo on niin harmillista, että tuosta nimenvaihdosta tuleekin ekstra-puuhaa, eikä se vaihdu itsekseen.