Makuuhuone työn alla

Me olemme asuneet uudessa kodissa nyt vuoden. Ja kaikki on ihan kesken. Mutta hei, toiset sanoo, että kannattaa asua uudessa kodissa noin vuosi, ennen kuin mitään radikaalimpaa ryhtyy tekemään - täytyy nimittäin "makustella". Jippii, mulle siis löytyy ihan oma koulukuntakin! Siis joku, jossa on ajatusta taustalla. Kyse ei ole siis mistään sellaisesta tylsästä, kuin ajan- tai rahanpuute saati laiskuus.

Miehen kanssa saatiin kesällä jo tappelukin aikaiseksi verhotangon kiinnittämisestä. Mun mielestähän kyse ei voinut olla mistään kovin isosta hommasta -siitä huolimatta etten itse sitä tietenkään osannut tehdä. Mutta nyt! Inspiraatio iski meihin molempiin yhtä aikaa! Ollaan saatu tehtyä paljon enemmänkin, kuin vain se riivatun verhotanko.

Lähtökohtana oli saada kivasti yhdistettyä entisen kodin olohuoneen beessit silkkiverhot (mun lempparit, jotka kuitenkin ovat liian lyhyet nykyisiin olohuoneeseemme), anopilta saatu (beessi) sängynpääty ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhat valkotammiset yöpöydät (auttaisiko valkoiseksi maalaus?), lamput yms. Uutta päiväpeittoa vanhan vaaleansinisen tilalle olin jo katsonut sillä silmällä, mutta yhden ehdin jo palauttaa takaisin kauppaan. Liian tumma. Kuitenkin jotain kontrastia olisi kiva saada makkariin, ettei se olisi liian hempeä. Ei pelkkää beessiä ja vaaleansinistä.

"Leikekirjasta" löytyi pari vanhaa inspiraatiokuvaa (vanhoista Anna-lehdistä leikattu):


Ihanat luonnolliset värit, mutta silti silmälle mielenkiinoinen kaikkinen kontrasteineen!

Beessi ja valkoinen yhdistettynä siniharmaaseen, joka näyttää mun silmään ilahduttavan "uudelle" värille. Hmm... Vanha päiväpeitto taitaa olla juurikin tuon värinen toiselta puolelta, vaikka ei puuvilla tietystä satiiniksi (?) muutu kääntämälläkään :)