keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Risuja ja ruusuja (tai jotakin vihertävää)


Kuva Bacsac


Mikä viikko! Kutsuin ystävän kylään ja leivoin raparperipiirakan tarjottavaksi. Se lässähti, ja koko pellillinen oli reunasta reunaan pohjasta raaka. Päältä luonnollisesti hyvin ruskea. Käytiin neuvolassa, vauvanen on liian hoikka (kaksoisleuasta huolimatta). Käytiin koulutulokkaan terveystarkastuksessa. Voi sitä paasausta (erehdyin kertomaan totuuden esikoistyttären unentarpeesta). Ihan kuin kukaan vanhempi estäisi lastaan nukkumasta... Saati ettei oikein hartaasti TOIVOISI, että lapsi todellakin nukkuisi enemmän kuin keskimäärin 8,5h yössä. Minäkin tunnen aika ajoin itseni aika lässähtäneeksi.





Mutta hei, tämä on kiva! Sain Divaani-lehden Design-testin kautta ihka oman Bacsacin -mikä mahtava ajoitus, etten sanoisi! Tämän vetoisuus on 10 litraa, ja kovasti se kyllä kaipaisi kaveria (kavereita) tönöttäessään yksin terassilla. Istutushommia siis luvassa juhannuksen jälkeen (ruusujen sijaan ehkä kuitenkin yrttejä)!

P.S. Tällainen Bacsac on muuten hyvä lahjaideakin, sillä sen pystyy litteänä ja kevyenä helposti postittamaan. Tosin lahjan saaja täytyy valita huolella, anoppini ei nimittäin ymmärtänyt tämän päälle laisinkaan, piti mua varmaan tosi uupuneena kun mokomasta ruskeasta (roska)pussista niin ilahduin ;)



4 kommenttia:

Tickler kirjoitti...

Hihhiii.... Samassa testijoukossa ollaan :).

Annimanni kirjoitti...

^Hauskaa! Jokos istutushommat on suoritettu?

Anonyymi kirjoitti...

Hiphei, täällä 8,5 yössä nukkuvan 3-vuotiaan äiti! Kymmeneltä uneen, puoli seitsemältä ylös. Aina. Onko perillisesi aina ollut vähäuninen? Itse (turhaanko) elättelen toivoa, että yöunet tästä vielä joskus pitenisivät, kunhan päiväunista päästään eroon...

Annimanni kirjoitti...

Hei anonyymi! Voi hitsit, ei kyllä kivalta kuulosta. En muista ihan tarkalleen enää (johtuisikohan unen puutteesta, heh), missä vaiheessa esikoinen alkoi nukkua noin lyhyitä unia, mutta mieheni on pienenä ollut myöskin hyvin vähäuninen, ja tytär siis perässä. Neuvola kehotti aikoinaan jättämään päiväunet pois, mutta tarha ei (itsekkäistä syistä) oikein suostunut. Sikäli tarha oli lopulta oikeassa, että kun päiväunet sitten jäivät pois, ei yöuni pidentynyt siitä yhtikäs mihinkään. Nyt tyttö on onneksi niin iso, että kotona ollessamme hän leikkii huoneessaan tai avaa telkkarin, ja me vanhemmat saamme nukkua yleensä vähän pidempään. Tsemppiä sinne!