Neule Filippa K, kengät Zio, farkut Diesel (vanhat), toppi Vila (vanha), vyö Tommy HilfigerMinä olen aina halunnut äidiksi, ja olen onnekas, kun se toive on toteutunut, useamman kerran. Onnekas ja onnellinen. Väsynytkin. Välillä on rankkaa ja ihan hirveää jopa, jos näin rehellinen saa äiti-ihminen olla. Muistan kuinka esikoisen kohdalla luin Vauva-lehteä, jossa joku toinen äiti kuvaili vauva-elämäänsä yhdeksi onneksi ja auvoksi. Taisipa tuon artikkelin nimikin olla jotain "Vaaleanpunaista hattaraa". Minun vauvani rääkyi ja minä itkin. Tunsin tuolloin olevani aivan E.T, epäonnistunut ja huono äiti. Miksi minusta ei tuntunut ollenkaan niin upealta?
Siksi minä EN halua ylläpitää tuollaisia mielikuvia äitiydestä ja vauva(/lapsiperhe)elämästä, vaan toteanpa vain, että huhhuijaa. Kaksi viikkoa ollaan valvottu sairaan vauvan kanssa. Ei tämä taatusti ole keskimääräistä raskaampaa vauvaperhe-elämää, eikä tarkoitus ole kerätä säälipisteitä. Olo vain on hmm, mielenkiintoinen. Tuntuu kuin päässä vain ei aivosolut oikein kohtaisi toisiaan.
Sitten minä saan puhelun, jossa pitäisi vielä haastella englanniksi. Ou jee. Nyt minä vasta olenkin päästä pyörällä! Ja vielä: puhelu oli tosi positiivinen juttu, ja toteutuessaan työkuviot saisi positiivisia käänteitä! Mieli pulppuilee, olokin on valmiiksi väsymyksestä kuin pikku-hiprakassa. Työelämään vain pitäisi palata jokunen kuukausi aiemmin kuin olin ajatellut, hmm... Kotona kun on kuitenkin ollut niin hyvä olla.
Mekko Mayoral
3 kommenttia:
Äitiys on ihanaa, sitä ei kukaan kiellä. Mutta välillä väsyttää, tylsistyttää, raivostuttaa jne... Minäkin mietin pari viikkoa sitten, että pääsispä töihin lepäämään. Ja sinä siis pääset:)? Ihana tytteli kuvissa, joko terveenä?
Tuo on dilemma, että jäädäkö kotiin vai hypätäkö haasteeseen? Itse pähkäsin sitä kovasti kolme viimeistä viikkoa ja nyt kun kävin pari päivää tutustumassa uusiin haasteisiin (työpaikka tuttu) olen ihan innoissani. Tosin vaakakupissa ei paina pikkuinen, mutta työni kuitenkin siirtyi täysin toiselle paikkakunnalle, josta ei illaksi ajeta kotiin.
Helpottavaa kuulla, että äitiys ei ole aina onnea. Söpö pikkuinen silti on!
Hanna: Ei se paluu onneksi ihan tässä heti tule, mutta ehkä vuodenvaihteessa. Katsotaan nyt miten nämä asiat tästä rullaavat. Olen toiveikas ja ehkä jopa vähän varovasti innoissani, mutta ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa... Nyt onneksi kotona jo vähän helpottaa nuo sairastelut ja takana on kaksi parempaa yötä. Vaiko yksi? Ei voi väsymykseltä muistaa!!!
Tickler: Miten minusta tuntuu, että tuo on lisääntymässä, että käydään kauempana töissä. Jollakin tavalla se on kyllä kiehtovan rohkeaa. Myös omalla kohdallani työpaikka pysyisi samana, mutta se sijaitsisi edelleen täällä kotipaikkakunnalla, tosin matkustelua se taas saattaisi sisältää enemmän kuin ennen. Silti se voisi olla työtehtävä, johon olisi mielenkiintoista palata perhevapaiden jälkeen! Mutta katsotaan nyt kuinka asiat etenevät...
Lähetä kommentti