Löysin ikivanhan nimikoruni, jonka olen saanut joskus kauan aikaa sitten lahjaksi serkultani. Sen innoittamana vääntelin rannekorun tyttäreni nimestä. Saa sen sitten joskus, vähän isompana... Tykkään, kun tästä tuli tällainen "rouheinen", eikä sitä kädessä ihan heti tajua, että siinä lukee jotain. Tai ainakaan, että mitä!
Toisessa kädessä toinen tytär ja toisessa toinen! ;)
2 kommenttia:
Ihanat tytöt, ja äiti tietysti myös. Kerro, miten sen vääntelit? Ja mistä materiaalista?
Hei Hanna, vääntelin tuon paksummasta hopealangasta, lähinnä pyöröpihtejä (sellaiset pyöreäkärkiset "korupihdit") käyttäen. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi tietenkin tehdä toisellekin tyttärelle omansa...
Lähetä kommentti