En erityisemmin tykkää pääsiäisestä, ja siksi meillä olikin ihan huippu pääsiäinen; kun ei ole erityisiä odotuksia, on yleensä tosi mukavaa. "Isommat" lapset lähtivät kahdeksi yöksi mumminsa hoitoon, meille jäi väin tämä kuvausassistentti. Ehdimme puunata kotia ja aloittaa taas parikin "muutoskohdetta". Lisäksi meillä oli päivällisvieraita eilen illalla. Uusien reseptien kokeilu on sekin välillä tosi antoisaa, siis silloin kun tulos ei ole totaalisen fiasko. Etenkin, kun työnjako menee niin, että minä olen jälkiruokavastaava ja mies hoitaa kaiken muun!
Tämä aamu olikin sitten tasapainon nimissä ihan jättehemsk (mm. sormivärileikkejä käsissä lämmitellyllä suklaapalalla, jonka ei todellakaan pitänyt olla siellä missä se oli), mutta on kuitenkin aika reilua että tämä "maanantai" onkin jo tiistai!
4 kommenttia:
Ihaaaana kuvausassari! :) Kiipeääkö tämä teidän assari joskus pöydälle seisomaan ja hyppimään? Meidän kiipee aika useinkin eikä kiellot tunnu missään :-\
TinttiP: Voi kyllä! Ruokapöytä on suosikki, koska siellä voi keinuttaa ruokapöydän lamppua "Kii-kaa, kii-kaa!" Eikä korvaansa lotkauteta kun JÄLLEEN kerran kielletään menemästä pöydälle: ilme on hyvin sellainen ylepä ja halventava "Älä sinä siinä vaahtoa, minä teen mitä haluan".
Noh, meille kävi nyt tänään se kauhulla odotettu "juttu", joka oli vain ajan kysymys :( Tyttö tippui tuolilta (sellaiselta pieneltä mallia lasten), löi päänsä pienen pöydän kulmaan ja nyt on kulmakarvojen yläpuolella kolmen tikin haavarumilus :( Ja voi sitä itkua ja veren määrää :( Ja heti kun päästiin terveyskeskuksesta kotiin, tyttö kiipesi ensimmäiseksi taas keittiön tuolille :( Miten noi kiipeilyt saa loppumaan???
TinttiP: No hui. Toivottavasti kolhu paranee hyvin. Mutta on se tosiaan kumma, kun oppi ei näille sitkeille naisenaluille mene perille... Toisaalta tämän tyyliset naiset pärjäävät varmasti elämässään, niitä ei kukaan varmasti pompota ;) Meillä muuten taisi eilen isommalta tytöltä murtua nenä, kun ei se uskonut välituntivahtia ja kolhi sitten itsensä.
Lähetä kommentti