Parsakaali

Tää on aika onnellinen uudesta pöytäliinastaan. Joka hetki se on mun silmään vaan kauniimpi ja kauniimpi. Tässä on hyvä suunnitella glögin kanssa jouluvalmisteluja. Mies virittää jo ulkona isompien lasten kanssa jouluvaloja...

Pöytäliinassa on myös parsakaali, mun suosikkivihannes. Ei ehkä lautasella, mutta noin muuten. Laitettiin taannoin esikoisen tukkaan lettikiharat, ja voi kuinka tyttö oli ylpeä. Kun pikkuveli heräsi, tämä totesi siskolleen: "Sä näytät ihan paasakaalilta".






Uups, pöytäliinan päät on ompelematta... Arvatkaa vaan antoiko vauva mun niitä tehdä. Enkä sitten malttanut odottaa, vaan laitoin liinan suoraan pöytään. Ehtiihän sitä myöhemminkin, ehkä.

Isot ja pienet tytöt

Pienin "pullanmuruni" täytti eilen jo yhden kuukauden! Juhlimme syömällä aikuisten kesken sen jälkeen kun isommat lapset oli laitettu sänkyihinsä. Miehen tekemää ruokaa ja vähän punaviiniä, mmm... Onnen hetkiä.

Omasta iästäni ei sen sijaan ole viime päivinä ollut ihan niin täyttä varmuutta. Olen kiukutellut itsekseni, saanut oikein teinityttömäisiä kohtauksia. Tietenkin aivan mitättömästä syystä, kuten juuri silloin teininä, kun isommista murheistä ei oikein vielä ollut tietoakaan. Vaatteet. Ei mitään päälle laitettavaa. Nyt minä haluan ihmishousut tänne ja vähän äkkiä! Vaikka raskausaikana saattoi muuten pukeutua kivasti ja kauniisti, yksi asia oli ärsyttävää: yhdetkään äitiyshousut ei vaan millään tahtoneet pysyä jalassa. Niitä sai koko ajan kiskoa ylöspäin, ne valuivat haaroista ja lahkeetkin jäivät sitten kengän korkojen alle. Ihan kuin olisi elänyt liki 9kk liian pienet, valuvat sukkahousut jalassa. Olen siis haaveksinut ihmisarvon säilyttävistä housuista jo raskausajoilta, mutta lantio ei vaan vielä ole palutunut vanhoihin housuihin sopivaksi. Höh (oikea teini kyllä käyttäisi tässä kohtaa kai vähän voimallisempaa sanaa). Onneksi on nettikaupat. Klik-klik, kliketi-klik. H&M:n kapeat stretchfarkut ovat tulossa tänne päin! Jos muutaman kympin sijoituksella selviää tästä murrosiästä, niin se on aika hyvä diili, vai mitä?

Sunnuntai

Kaunis sunnuntai. Lumi tekee maisemasta niin upean ja tuntuu että sisälläkin on hiljaisempaa kun maassa on lunta. Saatiin olla vain kotosalla, illemmalla kävi kahvivieraita. Poltetaan takkaa, sytytellään kynttilöitä. Kivi-kynttilätuikkuja meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Niistä vaan on mun mielestä niin kiva poimia ne sopivimmat fiiliksen, vuodenajan tai sisustuksen/kattauksen mukaan. Nyt olohuoneessa on vielä nämä melankoliset "syysvärit", pian kaivetaan talvisemmat tilalle... Ajatella, että viikon kuluttua on jo eka adventti!

Ei se haittaa

Meillä ovat kaikki sairastaneet, myös vauva. Reppana! Ja koti on entistä enemmän mullin mallin... Pyykkivuoret ovat lohduttomat ja tavaraa joka paikassa. Erityisesti väärässä paikassa, kuinkas muuten. Aamulla ensimmäisenä keittiössä silmiini osui vielä eskarilaisen sotkut; ihan kuin joku olisi kidnapattu kesken aamupalan.



Sitten radiosta tuli tämä Kristiina Wheelerin Kiitos kun muistit. Milloinkohan viimeksi olen edes kuunnellut kotona radiota? Rupesi hymyilyttämään. Muutama kohta osui niin hyvin. Ikuisuusprojekteja löytyy, mutta ei sentään pyörää makkarista. Sotkuja? Ei se haittaa. Ollaan kyllä muuten onnellisia!

Pöytäliina

Minäkin olen vannonut joistakin asioista, etten ikinä tee niin kuin äitini. Nähtävästi on kuitenkin PALJON asioita, joita tekee juuri niin kuin äiti, ihan täysin tiedostamatta.

Meillä on ollut jo jonkin aikaa uusi ruokapöytä, joka on paljon isompi kuin edellinen. Yht'äkkiä siis pöytäliinat ovat aivan liian lyhyitä. Itse asiassa vain yksi pöytäliina oli tarpeeksi pitkä, mun ylioppilasjuhliin ostettu, joka silloin siis koristi juhlapöytää juhlavasti reilun ylipitkänä. Muutama uusi pöytäliina on siis ollut pakko hankkia, ja nyt tuntui siltä, että pitäisi saada taas yksi, tähän vuodenaikaan sopiva. Siis Marimekkoon!

Sitten yht'äkkiä Marimekossa kankaita hivellessäni mieleen tulee ihmetys. Miksi minä oikeastaan olen juuri täällä ...ja sitten yht'äkkiä tajuan. Koska täältä äitikin hankkii pöytäliinansa!

Voisihan sitä muitakin vaihtoehtoja miettiä, ihan piruuttaan edes? Taisin kyllä jo ihastua tähän Puutarhurin parhaat -kankaaseen:


P.S. Arvatkaa vaan, mistä se mun ylioppilasjuhlien pöytäliinakangas on hankittu? No Marimekosta tietenkin!

Kontrastia sisustukseen

Valkoiset sisustukset ovat uponneet muhun erittäin hyvin, ja ihaniltahan ne näyttävät edelleen, erityisesti lehdissä. Totuus kuitenkin on, että sellaista kaunista valoa, joissa lehtien sisustukset on kuvattu, on erittäin vähän etenkään tähän aikaan vuodesta, eikä kaunis ja kuulas valkoinen talvi ei ole itsestään selvyys meidän nurkilla... Harmaina päivinä meidän vaalea olohuone näyttää vain harmaalta ja ankealta! Ja kas, niinpä yht'äkkiä pieni määrä mustaa/tummaa väriä sisustuksessa onkin taas alkanut näyttää hyvältä.

Ylin kuva Day Home, muut Slettvoll

Mmmm... Vai johtuuko mun ihastuminen näihin kuviin siitä, että ne itse asiassa näyttävät aavistuksen tutuilta? Mullahan oli tuollainen mustavalkoraidallinen matto omassa huoneessani kouluikäisenä! Olen myös törmännyt useammassa lehdessä mun lapsuusajan ruokapöydän tuoleihin. Missäköhän ne mahtaisivat olla...?

Paapiin putiikista

Viime viikolla meille tuli lakon takia posti vain yhtenä päivänä. Tämä viikko onkin tuntunut lähes joululta, kun postilaatikko on ollut täynnä kaikkea kivaa kuten jouluisia lehtiä (joulunumerot ovat ihan parhaita, koska niissä on niin kauniisti tehtyjä, tunnelmallisia kuvia!) sekä Paapiilta tilaamani avaimenperä. Niin suloinen ja aivan vauvan näköinen! Ihailen ihmisiä, jotka ovat taitavia käsistään, ja toivon, että jossakin vaiheessa itselläni olisi aikaa verestää neulomistaitojani edes villasukkien verran... Avaimenperä ei lopulta päätynytkään vain piiloon takin taskuun vaan ripustin sen vaunuihin roikkumaan -sopi siihen niin hyvin, kun avaimenperän toisella puolella vauva on hereillä ja toisella puolella nukkuu!

Kuinkas sitten kävikään...

Hieman hiljaiseloa täällä blogissa, mutta sitäkin enemmän elämää kotona... ;)

Kaksi viikkoa sitten valmistauduimme mieheni kanssa juhlatunnelmissa viikonloppuun. Me olemme tavanneet toisemme jo kouluaikoina, ja seurustelleet silloin puolisentoista vuotta. Kun aikuisina tapasimme toisemme uudelleen, on tuo ensitapaamisen päivä (ja vanhempieni hääpäivä) ollut meille edelleen sellainen tärkeä, hauska juhlapäivä.








Monena vuonna olemme tässä kohden karanneet yöksi hotelli Kämpiin, tänä vuonna emme kuitenkaan "aikataulullisista syistä" varanneet hotellia. Mutta juhlafiilishän tulee monista muistakin, pienemmistä asioista. Hyvää ruokaa, vähän ehkä kuplivaa juomaa, kauniit vaatteet, juhlakengät... Olen ihan juhlakenkäfriikki -vaikkakin olen viime vuosina vähän onnistunut itseäni hillitsemään.

Juhlapäivä ei kuitenkaan mennyt ollenkaan kuten kumpikaan meistä oli ajatellut. Tai noh, oltiinhan tästä mahdollisuudesta ehkä vitsailtu... Luvassa oli yllätysjuhla meille molemmille! Juhlamekkona Kätilöopiston vaaleanpunainen yöpuku ja juhlajuomana lääkekonjakki (juhlapäivän kunniaksi saimme sitä molemmat!) ja vuosipäivälahjaksi pikkuinen tyttö.