Meillä on juhlittu sunnuntaina ristiäisiä. Olo on todellakin kaikkensa antanut (ja pitäisi järjestää jo seuraavaksi sitä joulua!). On ihanaa suunnitella juhlia, mutta jotain kummaa tapahtuu siinä suunnittelun ja toteuttamisen välillä. Myös silloin, kun esikoinen ei ole lähes 40 asteen kuumeessa eikä ole firman pikkujoulujuhlia (joissa tulee ekaa kertaa raskauden jälkeen juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä). Miten kaikki vaan aina jää viime tippaan? Miksi ei voi olla armollinen ja luovuttaa joistakin ideoista? Olisiko kertakäyttöliina syntiä?
Ajoissa valmiina (jo lauantaina) oli vain kuokkavieraamme. Nuo jänikset valtaavat talvella meidän terassimme, tuokin ihan nenä kiinni meidän lasitetulla kuistilla. Lumi saa jänöjenkin maailman sekaisin, ja rajat hämärtyy... Ei ne sentään kesällä ihan tuossa hengaile!
4 kommenttia:
Aika suloinen kuokkavieras :) Pikaista paranemista sinne ja kyllä tässä vielä ehtii. Älä panikoi :D
Tuo reppana oli ihan luminenkin! Juu paniikki ei kyllä auta, eikä se muutenkaan ole nautinnollista ;D
Onpas teillä harvinainsen söpö ikkunakoriste!
Niin, ja eikös nuo kaikki karvaiset jutut nyt olekin juuri ihan viimeisintä huutoa ;D
Lähetä kommentti