Eihän joulu vielä ole ohi?

Blogissa on ollut hiljaista, sillä sukujoulun järjestäminen vauvaperheessä on hullun hommaa. Vaikka olisi jouluihminen. Monissa perheissä kuusi on varmaan jo heivattu hankeen, mutta siitäkin huolimatta uskaltaudun laittamaan nämä joulukuvat esille."Eihän joulu vielä ole ohi?" kysyi tyttäreni tänään. Meidän perheessä joulu on kestänyt aina pitkään, meillä oli aina toinen joulu mummolassa Itä-Suomessa vielä varsinaisen joulun perään. Nyt voi vihdoinkin kiireettömästi nauttia kodin joulutunnelmasta ja ihastella joulukuusta. Siitäkin huolimatta, ettei siitä tullut ihan oman maun mukaista. Siinä missä tyttäreni ystävät olivat askarrelleet yhden punaisen (helposti kuuseen piilotettavan) pahvikoristeen, oma tyttäreni saapui eskarista kotiin MUOVIPUSSILLINEN puna-sini-vihreitä pahvisydämiä mukanaan. Enkä minä siihen hennonnut sanoa, että kuules, äiti oli ajatellut ihan valkoista joulukuusta. Joten tänä jouluna meillä oli paljon punaista...

Sen sijaan makuuhuoneeseen olen aina vartavasten vaihtanut jouluisen punaiset lakanat, koska onhan sänky oikeastaan koko joulun päänäyttämö -siellähän pötkötellään niin paljon kuin mahdollista, kirjoja ja suklaata nautiskellen! Siellä pitää olla lämpöistä ja kotoista... Tuo punainen Mokon silkkitäkki on muuten yksi ihanista vuosien varrelta mieheltäni saamista joululahjoista.

Efva Attling -koruja

Loppuviikosta olin Gloria-lehden järjestämässä Efva Attling -illassa Annankadun myymälässä nauttimassa lasin kuohuvaa käsintehdyn suklaan kanssa sekä ihailemassa upeita koruja. Nämä korut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mun suosikkeja!




Voisin liittää tähän loputtomasti kuvia, koska mallistossa on vaikka kuinka monta upeaa korua. Tämä kyyhkyskorukin on musta todella ihana, vaikka ei ihan perinteistä mun tyyliä olekaan. Mutta joku tällainen "odottamaton" vaan piristäisi tyyliä, eikös niin?

Kuvat: Efva Attling

...ja saattoipa käydä niin, että päädyin tilaamaan itselleni yhden kauan ihailemani korun. Sitä ei juuri tuolloin ollut myyymälässä, mutta kyllä minä jaksan vähän odottaakin jotain sellaista, mitä olen pitkään haaveillut!

Adventtitunnelmissa

Jo neljäs adventti! Tässä kohtaa aika tuntuu laukkaavan. Paitsi silloin lapsena... Viikko on ollut aika kiireinenkin. Siihen on mahtunut yhtä ja toista, onneksi suurin osa asioista on ollut mukavia; lasten joulujuhlia, Pähkinänsärkijä-baletti tyttäreni kanssa (ensimmäistä kertaa ja voi hurja miten toinen nauttikaan -siis sama tyyppi joka ei siellä eskarissa oikein malttaisi istua paikoillaan!), lasten kummeille järjestetyt perinteiset jouluglögit (joihin nähtävästi kuuluu että perinteisesti myös unohdamme antaa heille joululahjat mukaan kun lähtevät).

Ristiäistunnelmia

Kauhea määrä kuvia vihdoin purettu kahdelta kameralta. Oli meillä kyllä mukavat juhlat (nyt voi näin jo ajatella, kun on stressistä toipunut...)!

Päivänsankari vanhassa ristiäismekossani -onneksi oma äitini on sen säilyttänyt!
...samoin kuin minun ja veljeni kastemaljan.



"Jos me sitten jäädään tähän papin jalkoihin tämän pyyhkeen kanssa odottelemaan!" tuntuivat lapset ajattelevan aikuisten suureksi huvitukseksi. Isosiskolla ja -veljellä oli oma kunniatehtävänsä toimituksessa, vauvan pään kuivaaminen.



Väreinä valkoista ja vain hitunen vaaleanpunaista ja kultaa -vietetään sitä joulua sitten vasta jouluna! Jo raskausaikana olin päättänyt, että jos saamme tytön, ristiäisissä tarjotaan ainakin vaaleanpunaista kuohuviiniä ja macaroneja. Tästähän ei tietenkään voinut joustaa, vaikka piti itse ruveta noita macaroneja siinä kiireessä vääntämään ;D Kakun kohdalla järki sentään voitti, ja se tilattiin valmiina.

Tuore isoveli aikoo kutsua vauvaa edelleen itse keksimällään nimellä Neiti Ruusupavuksi...

Muoks. Kuvien hienosäätöä, eri aikaan päivästä otetuissa kuvissa on kamalan erivärinen valo...

Kuokkavieras

Meillä on juhlittu sunnuntaina ristiäisiä. Olo on todellakin kaikkensa antanut (ja pitäisi järjestää jo seuraavaksi sitä joulua!). On ihanaa suunnitella juhlia, mutta jotain kummaa tapahtuu siinä suunnittelun ja toteuttamisen välillä. Myös silloin, kun esikoinen ei ole lähes 40 asteen kuumeessa eikä ole firman pikkujoulujuhlia (joissa tulee ekaa kertaa raskauden jälkeen juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä). Miten kaikki vaan aina jää viime tippaan? Miksi ei voi olla armollinen ja luovuttaa joistakin ideoista? Olisiko kertakäyttöliina syntiä?

Ajoissa valmiina (jo lauantaina) oli vain kuokkavieraamme. Nuo jänikset valtaavat talvella meidän terassimme, tuokin ihan nenä kiinni meidän lasitetulla kuistilla. Lumi saa jänöjenkin maailman sekaisin, ja rajat hämärtyy... Ei ne sentään kesällä ihan tuossa hengaile!

Joskus

Olen edelleen ihan mykistynyt tästä lumesta. Niin kaunista, niin hiljaista. Lapset ovat innoissaan. Aikuisina ne muistelee lapsuutensa lumisia talvia, että kyllä vaan silloin oli lunta kun minä olin pieni...

Tänään pitkästä aikaa vauva nukkui sillä lailla, että pääsin hakemaan pojan tarhasta. Hoitaja kertoi pojan ihailleen tarhan ulkopuolella ollutta lumipaakkua. Isoa sellaista! Aina välillä poikanen oli käynyt kurkkaamassa, onko hänen lumipaakkunsa vielä tallella. Sen, jonka hän aikoi pyörittää kotiin mukaan. Hoitaja oli sanonut, että jos isi tulee hakemaan, ehkä isi jaksaa kantaa sitä paakkua, ettei nyt sentään pyörittämään tarvitse ruveta. ...ja sitten, juuri tänään, tulikin äiti hakemaan! Paakun ohi mennessämme poika kokeili, saisiko hän paakun irti siitä hangesta. Ei liikahtanutkaan. Minäkin kokeilin ihan vaivihkaa. Nyt se liikkui. Hmm... Jaksaisinkohan minä nostaa sitä ihan vähän? Mahtuisikohan se vaunujen alla olevaan koriin?! Joskus on kiva olla vähän hullu. Toinen isä pakkasi poikaansa auton turvaistuimeen, me pakkasimme pojan kanssa sitä lumipaakkua vaunuihin. Mahtui se, siis juuri ja juuri. Nyt se komeilee tuossa meidän rappusilla ja punaposkinen poika oli tosi onnellinen.

Kauniit linnan puvut

Ihanan kauniissa talvisäässä (mies voi olla eri mieltä, kun kolasi meidän pihan lumesta tänään kahdesti) on taittunut tämä itsenäisyyspäivä, ja illalla polteltiin kynttilöitä ja ihasteltiin perinteisesti linnan juhlien pukuloistoa. Nämä olivat omaan silmääni ne kaikista kaikkein kauneimmat -apua, olenko todellakin näin mustavalkoinen? ;)


Eija-Riitta Korholan kaunis musta puku. Monesti mustat puvut näyttävät telkkarissa ja kuvissa vain MUSTALTA (jossa ei näy mitään yksityiskohtia), mutta tässä nuo pienet pliseeraukset tuovat upeasti "valoa" asuun. Yksinkertaisesti upea!

Janina Anderson on monesti mun makuuni aivan "liian prinsessa", mutta tämä puku on kaunis. Kampaus olisi ehkä saanut olla modernimpi, tämä on vähän tällainen vanhanaikainen hääkampaus...


Henna Tanskasen asu on "erilainen", mutta onnistunut. Eikä näytä hääpuvulta, vaikka valkoinen onkin!


Jenni Haukion asu on yksinkertaisen elegantti, ja luonnossa varmasti vielä kauniimpi.

Loppuun vielä "yllättäjä" -ei oman tyylinen, mutta tosi ilahduttavalla tavalla mieleenpainuva. Varsin "kuluneesta" unikko-kuosista on saatu raikas ja moderni yhdistämällä siihen mahtavasti tuota raitaa. ...joka on mustavalkoista. Senkä takia minä tästä tykkäänkin?!

Kuvat Yle, Iltalehti, Iltasanomat

Kirje joulupukille

Esikoistytär taistelee eskarissa kirjoittamisen ja lukemisen kanssa. Se ei kauheasti tunnu "nappaavan", ja ihan paikoillaan istumisen kanssakin tuntuu olevan haastetta. Maailmassa kun on niin monta puuta kiipeiltävänä ja seikkailua seikkailematta... Mitkä seikkailut niissä kirjoissa odottaisivatkaan, ajattelemme me aikuiset!

Lupasin auttaa joulupukin kirjeen kanssa, mutta en voinut olla kiusoittelematta, että mitäs jos äiti kirjoittaakin omat toiveensa siihen kirjeeseen? Tytön ilme oli hetken aikaa vakavan tutkaileva ;) Mutta JOS kirjoittaisin joulupukille, omalta toivelistaltani voisi löytyä vaikka seuraavaa:

-täydellinen nahkatakki (sellaista ei ole vielä löytynyt)
-ruskeat nahkasaappaat
-klassikkokaulaliina sen iänikuisen mustan tilalle
-oikein laadukas neule (kuvassa ihanat nahkaiset "olkapaikat"!)
-"smokkijakku" juhliin
-koruja, koruja... Tämä "sormus" ei edes köyhdyttäisi kovasti miehen joulupukin kukkaroa ;)

Loppuun tietenkin lisäys, jota veljeni käytti pienenä hehtaarimittaisen toivelistansa lopussa: "Muutakin saa tuoda." Näppärää!

Nahkatakki: Esprit
Neule: Joseph/mywardrobe.com
Kaulaliina: Mulberry
Saappaat: Yoox
Riipus: Thomas Sabo
Jakku: Filippa K (kuva Nelly)

Takka jouluasussa

Joulukuun Ellessä oli aivan täydellisen upeasti stailattu takka! Vaikka tykkäänkin aika pelkistetystä tyylistä, jotain tällaista runsaampaa yksityiskohtaa meidänkin koti kaipaisi, ettei edelleen vuoden jälkeen näytä siltä, että olemme vasta muuttaneet (ja omistamme vain muutaman huonekalun)...




Tällä viikolla olen lukenut aika paljon lehtiä, kun kovat pakkaset pitivät alkuviikosta sisällä ja nyt loppuviikosta tuo pieni potilas. Hauska yhteensattuma, että myös joulukuun Feminassa on kuvattu sama asunto upeine takkoineen.



Asunto on Day Birger et Mikkelsenin omistajien, ja asunto on kyllä kovin kaunis myös muualta. Mietin aiemmin "perimämme" sängynpäädyn päällystämistä uudelleen, ja nyt tuntuu taas siltä, sillä nuo napit antaisivat kivasti ilmettä!

Haaste

Pikkuhiljaa meilläkin virittäydytään jouluun. Siis pikkuhiljaa -vielä ei tuoksu piparit sillä meillä on TAAS pieni potilas. Kuumeista lapsi-raukkaa katsellessa mieli herkistyy entisestään ja siksi haastankin jokaisen tänne eksyneen lukijan osallistumaan Joulupuu-keräykseen. Musta tämä keräys on aivan älyttömän ihana, sitäpaitsi joululahjojen osto lapsille on mielestäni hirmuisen hauskaakin.

"Joulupuu -keräykseen lahjoitetut lahjat jaetaan vähävaraisille lapsille Suomessa. Suomen Nuorkauppamari ry:n jäsenyhditykset toteuttavat jälleen keräyksiä useilla paikkakunnilla. Joulupuun alle voi kuka tahansa tuoda paketin - se voi olla saajalleen Se ainoa. Kerätään yhdessä Jokaiselle lapselle joulupaketti. "

Lyhyesti homma menee niin, että haet keräyspisteen joulukuusesta lappusen, jossa lukee tuleeko lahja tytölle vai pojalle ja minkä ikäiselle lapselle, siis vaikka "poika 5v". Sitten vaan lahjaa hankkimaan, ja palautat lahjan keräyspisteeseen paketoituna (ja siihen kiinnitettynä tuo aiemmin hakemasi lappu ja johon on vielä varmuuden vuoksi kirjoitettu paketin sisältö). Viime vuonna mun kanssa samaan aikaan palautti lahjaa keski-ikäinen, hienoon pukuun pukeutunut mies, joka kirjoitti juuri tuohon lappuseen, että hänen pakettinsa sisältönä on Barbie. En voinut olla hymyilemättä. Näin sieluni silmin miehen valitsemassa lahjaa siellä leluhyllyjen välissä... Suloista.

Lue lisää osoitteesta www.joulupuu.info ja katso lähin keräyspiste täältä.